Englannin kirkko | |
---|---|
Suuntautuminen | Anglikaanisuus |
Hallinto | Episkopaalisuus |
Johtaja |
Kuningas Charles III Canterburyn arkkipiispa Justin Welby |
Yhteistyötahoja |
Kirkkojen maailmanneuvosto Porvoon kirkkoyhteisö |
Toiminta-alue |
Englanti Mansaari Kanaalisaaret Gibraltar Manner-Eurooppa |
Perustaja |
Augustinus Canterburylainen (Ensimmäinen Canterburyn arkkipiispa 597–604) Kuningas Henrik VIII (Irrotti kirkon paavin alaisuudesta) |
Perustettu | 1534 |
Irtautunut | Katolisesta kirkosta |
Hiippakuntia | 42 |
Jäseniä | noin 26 miljoonaa kastettua jäsentä (2010)[1] |
Aiheesta muualla | |
Sivusto |
Osa artikkelisarjaa |
Anglikanismi |
---|
Englannin kirkko (engl. Church of England) on Englannin valtionkirkko ja anglikaanisen kirkkoyhteisön vanhin jäsen. Yhdistyneen kuningaskunnan alueella toimii lisäksi kolme muuta alueellista anglikaanista kirkkoa: Skotlannin episkopaalinen kirkko (engl. Scottish Episcopal Church), Walesin kirkko (engl. Church in Wales) ja Irlannin kirkko. Kirkon korkein piispa on Canterburyn arkkipiispa. Englannin kirkko ulottuu Englannin lisäksi Mansaarelle, Kanaalisaarille sekä muutamaan seurakuntaan Walesissä. Kirkko on jaettu kahteen kirkkoprovinssiin, Canterburyyn ja Yorkiin. Provinssit jakaantuvat 42 hiippakuntaan, mukaan lukien Gibraltarin hiippakunta, joka kattaa Manner-Euroopan ja Pohjois-Afrikan.[2]
Britannian monarkki on Englannin kirkon korkein kuvernööri (Supreme Governor of the Church of England). Monarkin rooli on nykyisin lähinnä seremoniallinen vaikkakin hän edelleen nimittää muodollisesti kirkon korkeimmat viranhaltijat. Kirkon korkein hallitseva elin on kirkolliskokous (General Synod), jolle parlamentti on delegoinut lainsäädäntövaltaa. Kirkolliskokous voi tehdä kirkon asioissa lakiesityksen, joka parlamentin on hyväksyttävä.[2] Näin hyväksytystä laista tulee osa maan lakia – erillistä kirkkolakia ei ole.
Englannin kirkko hyväksyi naispappeuden 11. marraskuuta 1992.[3] Ensimmäiset 22 naispappia vihittiin 8. toukokuuta 1994[4].