Back

Erkki Antti Juhonpieti

Erkki Antti Juhonpieti
Henkilötiedot
Syntynyt25. maaliskuuta 1814
Pajala, Ruotsi
Kuollut2. marraskuuta 1900 (86 vuotta)
Kansalaisuus Ruotsin suomalainen
Ammatti lestadiolaissaarnaaja
Osa artikkelisarjaa
Lestadiolaisuus
Lard Levi Laestadius
Henkilöitä
1800-luku

1900-luku

Suunnat
Länsilestadiolaisuus
Itälestadiolaisuus
Tilaisuudet
Media
Kulttuuri
Lisää aiheesta

Erkki Antti Juhonpieti (25. maaliskuuta 1814 – 2. marraskuuta 1900)[1] oli ruotsinsuomalainen lestadiolainen saarnaaja ja liikkeen johtohenkilöitä.

Juhonpieti oli kotoisin Pajalasta ja oli tullut uskonnolliseen herätykseen vuonna 1844 Lars Levi Laestadiuksen kautta, saaden tosin pelastusvarmuuden vasta viisi vuotta myöhemmin luettuaan lähinnä Raamattua ja herrnhutilaishenkisiä kirjoja. Tämän jälkeen hänestä tuli merkittävä herätyssaarnaaja. Hänen varsinainen työalueensa oli Tornionjokilaakso Pajalasta etelään[2], missä hän vaikutti erityisesti Muoniossa[3], Kittilässä[4] ja Turtolassa[5], mutta hän kulki opetusmatkoilla kaikkialla Pohjois-Suomessa, Pohjois-Ruotsissa ja Pohjois-Norjassa. Hänen käynneistään seurasi voimakkaita hengellisiä herätyksiä. Tosin hänen lähin työtoverinsa Juhani Raattamaa myös arvosteli hänen evankelioimistapaansa: "Kun Erkki-Antti tulee kylään, niin kaikki tulevat uskoon, mutta kun Erkki-Antti lähtee kylästä, ei jää paljonkaan jäljelle." Kuitenkin Juhonpietin ja Raattamaan välit pysyivät hyvinä. Kittilän lestadiolaiset syyttivät silti Juhonpietiä liian löysästä evankeliumista (nämä erosivat myöhemmin omaksi liikkeekseen nimeltä uusheräys).[2]

Juhonpieti lähetti myös Yhdysvaltoihin sikäläiselle herätysjohtajalle Dwight Lyman Moodylle työtervehdyksen, jossa hän puhutteli tätä 'veljenään'. Tällä hän ilmeisesti tahtoi antaa ymmärtää heidän olevan samaa joukkoa.[6]

Erkki Antti Juhonpieti kuoli 2. marraskuuta 1900. Hänen viimeisten sanojensa on kerrottu olleen ”Hyvästi nyt maailma!”.[7]

  1. ↑ Lestadiolaisuuden matrikkeli ja bibliografia = Biographia et bibliographia Laestadiana / Pekka Raittila. s. 67. Suomen kirkkohistoriallinen seura, 1967. Kansalliskirjasto (viitattu 5.8.2022).
  2. ↑ a b Juhani Kuosmanen, Herätyksen historia, s. 195.
  3. ↑ Seppo Lohi, Pohjolan Kristillisyys, s. 59.
  4. ↑ Seppo Lohi, Pohjolan Kristillisyys, s. 62.
  5. ↑ Seppo Lohi, Pohjolan Kristillisyys, s. 79.
  6. ↑ Juhani Kuosmanen, Herätyksen historia, s. 197.
  7. ↑ En læstadianapostels död. Tammerfors Nyheter, 17.11.1900, nro 179, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 5.8.2022.

Developed by StudentB