Eukleides | |
---|---|
Εὐκλείδης | |
Puukaiverrus vuodelta 1584. |
|
Henkilötiedot | |
Koko nimi | Εὐκλείδης |
Syntynyt | eli 300 eaa. aikoihin |
Koulutus ja ura | |
Oppilaat | Diokleides ateenalainen |
Tutkimusalue | geometria |
Tunnetut työt | Alkeet |
Eukleides Aleksandrialainen (m.kreik. Εὐκλείδης ὁ Ἀλεξανδρεύς, Eukleidēs ho Aleksandreus, n. 300 eaa.)[1] oli antiikin kreikkalainen matemaatikko, joka kirjoitti muun muassa antiikin geometrian kokonaisesityksen Alkeet (Stoikheia, latinaksi Elementa). Teoksessaan hän esittelee euklidisen geometrian (nimetty hänen mukaansa) viisi aksioomaa ja geometristen väittämien todistuksia. Hänen ansiokseen luetaan nimenomaisesti kreikkalaisen tietämyksen kerääminen yksiin kansiin, sillä hänen omia löytöjään on kirjassa vain vähän.
Alkeet on yksi matematiikan historian tärkeimmistä teoksista. Se säilyi geometrian oppikirjana pitkälle 1800-luvulle saakka. Geometrian ohella kirjassa käsitellään myös lukuteoriaa. Siinä esitellään muun muassa niin sanottu Eukleideen algoritmi, jolla voidaan selvittää kahden luvun suurin yhteinen tekijä. Erityisen kuuluisia ovat myös Eukleideen todistukset sille, että alkulukuja on äärettömän monta ja että luvun 2 neliöjuuri on irrationaaliluku. Näitä lukuteorian alaan kuuluvia todistuksia käytetään yhä elegantin ja oivaltavan todistuksen malliesimerkkeinä. Näissä Eukleides käyttää vastaoletusta apunaan.
Matematiikan ohella Eukleides tutki fysiikkaa, lähinnä optiikkaa, ja tähtitiedettä. Häneltä on peräisin ensimmäinen kreikkalainen (geometrisen) optiikan alan teos (Optiikka) ja matemaattisen tähtitieteen teos Fenomena, jossa hän soveltaa pallogeometriaa tähtitieteeseen. Optiikkansa hän aksiomatisoi samaan tapaan kuin geometrian. Hän muun muassa oletti valon kulkevan suoraviivaisesti.
Eukleideen elämästä tiedetään äärimmäisen vähän ja säilyneetkin tiedot ovat epätarkkoja. Tärkeimpiin lähteisiin kuuluvat Prokloksen ja Pappoksen maininnat hänestä.