Eurasianismi

Eurasianismi (ven. еврази́йство, jevrazijstvo) on venäläinen sosiopoliittinen liike, joka sai alkunsa vallankumouksen ja sisällissodan jälkeen valkoisten emigranttien keskuudessa 1920-luvulla. Eurasianisten mukaan Venäjän kulttuuri ja yhteiskunta ei ole eurooppalainen vaan siitä itäisempi ja erilainen, ja että Venäjän ei tulisi ottaa vastaan länsimaisia vaikutteita.^[1] Perustuen historiallisiin, maantieteellisiin, etnografisiin, kielellisiin, kulttuurillisiin ja uskonnollisiin tutkimuksiin eurasianistit ehdottivat, että Venäjän keisarikunnan- ja täten myös Neuvostoliiton maat muodostivat "luonnollisen yhtenäisyyden".^[2] Eurasianismin keskeinen piirre on venäläisen etnonationalismin hylkääminen.^[3]

Nykyaikainen eurasianismi keskittyy kolmen ideologisen virtauksen ympärille: Aleksandr Duginin neo-eurasianismi, "kommunistinen eurasianismi", jota edustaa Venäjän kommunistinen puolue, sekä Venäjän geopoliittisia etuja edistävä valtion eurasianismi. Presidentti Vladimir Putinin hyväksymä Venäjän vuoden 2023 ulkopoliittinen konsepti, jossa Venäjä määritellään euraasialaiseksi sivilisaatiovaltioksi, on tiiviisti linjassa Kiinan, islamilaisen maailman ja muun globaalin etelän kanssa. Se pyrkii "korvaamaan lännen hegemonian suureuraasialaisella kumppanuudella".^[4]^[5]^[6] Kazakstanin presidentin Nursultan Nazarbajevin puhe maaliskuussa 1994 Moskovan valtionyliopistossa muodosti ideologisen lähtökohdan "pragmaattisen eurasianismin" toteuttamiselle. Hän ehdotti uutta integraatiomallia: siirtyminen kohti Eurasialaista unionia, joka perustuu taloudelliseen integraatioon ja yhteiseen puolustukseen.^[7] Euraasian talousunioni perustetiin vuonna 2015. Siihen kuuluu Armenia, Kazakstan, Kirgisia, Valko-Venäjä ja Venäjä.^[8]

Turkissa puolestaan 1990-luvun lopulta eurasianismi on kerännyt jonkun verran seuraajia nationalistien keskuudessa. Merkittävin hahmo näistä on Doğu Perinçek, joka on myös avoimesti kannattanut Venäjän hyökkäystä Ukrainaan.^[9]

↑ Eurasianism encyclopedia.com.
↑ Transcript: Russian Nationalism euraknot.org. 2019.
↑ Mark Bassin: Re-imagining World Spaces: The New Relevance of Eurasia humanitiesfutures.org.
↑ Russia adopts new anti-West foreign policy strategy dw.com. Arkistoitu 15.4.2023. Viitattu 2.11.2023.
↑ Nigel Gould-Davies: Russia’s new foreign-policy concept: the impact of war iiss.org. Arkistoitu 2.5.2023. Viitattu 2.11.2023.
↑ The Concept of the Foreign Policy of the Russian Federation russiaeu.ru. Arkistoitu 10.4.2023. Viitattu 2.11.2023.
↑ Eurasian Union: Ideas, Practice, Perspectives 1994-1997 presidentlibrary.kz. Arkistoitu 12.4.2020. Viitattu 2.11.2023.
↑ Eurasian Economic Commission eurasiancommission.org.
↑ Mehmet Ulusoy: "Rusya, Dugin ve‚ Türkiye’nin Avrasyacılık stratejisi" Aydınlık Dec. 5 2004, s. 10–16

[1] Eurasianism encyclopedia.com.

[2] Transcript: Russian Nationalism euraknot.org. 2019.

[3] Mark Bassin: Re-imagining World Spaces: The New Relevance of Eurasia humanitiesfutures.org.

[4] Russia adopts new anti-West foreign policy strategy dw.com. Arkistoitu 15.4.2023. Viitattu 2.11.2023.

[5] Nigel Gould-Davies: Russia’s new foreign-policy concept: the impact of war iiss.org. Arkistoitu 2.5.2023. Viitattu 2.11.2023.

[6] The Concept of the Foreign Policy of the Russian Federation russiaeu.ru. Arkistoitu 10.4.2023. Viitattu 2.11.2023.

[7] Eurasian Union: Ideas, Practice, Perspectives 1994-1997 presidentlibrary.kz. Arkistoitu 12.4.2020. Viitattu 2.11.2023.

[8] Eurasian Economic Commission eurasiancommission.org.

[9] Mehmet Ulusoy: "Rusya, Dugin ve‚ Türkiye’nin Avrasyacılık stratejisi" Aydınlık Dec. 5 2004, s. 10–16

[1]

[2]

[3]

[4]

[5]

[6]

[7]

[8]

[9]