Euroopan yhdentyminen

Sähkönsiirtokaapeleita Euroopassa.

Euroopan yhdentyminen, myös Euroopan integraatio, tarkoittaa yhdentymisprosessia, jossa kansallisvaltiot yhdistävät voimansa ja luovuttavat osan toimivallastaan Euroopan unionin toimielimille.[1] Historiallisesti yhdentymisen lasketaan saaneen alkunsa Euroopan hiili- ja teräsyhteisön perustamisesta 18. huhtikuuta 1951. Integraation syvenemisellä tarkoitetaan Euroopan unionin toimivallan laajentumista ja päätöksenteon ylikansallistumista, sen siirtymistä unionin toimielimille.[2]

Euroopan yhdentyminen on syventynyt sitä mukaa kuin jäsenmailta perussopimusten nojalla alkuperäisille yhteisöille ja myöhemmälle Euroopan unionille siirretty toimivalta on kasvanut. Toimielinjärjestelmän kehittyminen ja unionin politiikka-alojen laajentuminen ovat osaltaan tiivistäneet Euroopan unionia. Historiallisina prosesseina integraation syveneminen ja Euroopan unionin laajentuminen on usein nähty rinnakkaisiksi.[2]

Merkittävinä askelina integraatio-prosessissa voidaan pitää Euroopan hiili- ja teräsyhteisön perustamisen lisäksi Euroopan atomienergiayhteisön ja Euroopan talousyhteisön perustamista Rooman sopimuksella 25. maaliskuuta 1957. Luxemburgissa ja Haagissa 17. ja 28. helmikuuta 1986 solmittu Euroopan yhtenäisasiakirja sekä 7. helmikuuta 1992 solmittu Maastrichtin sopimus syvensivät integraatiota. Maastrichtin sopimus kasvatti huomattavasti unionin toimivaltaa suhteessa sen jäsenvaltioihin.[2]

Integraation syvenemisestä on keskusteltu esimerkiksi vuoden 2004 laajentumisen yhteydessä. Myös Euroopan talouskriisin yhteydessä on puhuttu integraation syventämisestä keinona ehkäistä tulevia kriisejä.[2]

  1. Satuli, Heli: EU-perusteos. (2. painos) Helsinki: Eurooppatiedotus, 2020. ISBN 978-952-281-621-4 Teoksen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
  2. a b c d Erkkilä, Tero & Tiilikainen, Teija: Avain EU-käsitteisiin, s. 14. UM:n Eurooppatiedotus, 2012. ISBN 978-952-281-017-5

Developed by StudentB