Evankelikalismi

Tämä artikkeli käsittelee evankelioivaa herätyskristillisyyttä. Evankelisuus-sanan eri merkityksistä on täsmennyssivu.

Evankelikalismi eli evankelioimisliike on kansainvälinen, tunnustuskuntien rajat ylittävä kristinuskon liike, joka on vaikuttanut erityisesti protestanttisten kirkkojen piirissä. Evankelismia käytetään yhteisnimityksenä henkilökohtaista uskonratkaisua korostavalle protestanttiselle liikehdinnälle, jota kutsutaan luterilaisen kirkon sisäisesti myös evankelioivaksi herätyskristillisyydeksi.^[1]^[2]

Suomessa liikkeellä on ollut monta nimeä. Luterilaisen kirkon sisällä liikkeestä on käytetty nimeä viides herätysliike tai uuspietismi. Kyseiset käsitteet ovat vakiintuneet luterilaisen kirkon piirissä 1960-luvulta lähtien. Termillä on kuitenkin tarkoitettu lähes samaa hengellisten liikkeitten ja järjestöjen ryhmää.^[2]

Evankelikalismi-sanaa käytetään useimmiten ei-piispallisen seurakuntajärjestyksen omaksuneista matalakirkollisista seurakunnista (Suomessa niin sanotut vapaat suunnat). Myös luterilainen pietismi on luonteeltaan matalakirkollista, mikä tarkoittaa että piispuuden, sakramenttien ja muodollisen jumalanpalvelusjärjestyksen sijaan korostetaan epämuodollista ja epähierarkkista uskonnonharjoitusta, kuten rukous- ja raamattupiiritoimintaa sekä yksityistä hartauselämää.^lähde?

↑ Heino 1984, s. 39
↑ ^a ^b Heino 1997, s. 54.

[Heino39-1] Heino 1984, s. 39

[heino54-2] Heino 1997, s. 54.

[1]

[2]