Falklandin sota | |||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| |||||||||
Osapuolet | |||||||||
Tappiot | |||||||||
Henkilötappiot: |
Henkilötappiot: |
Falklandin sota (esp. Guerra de las Malvinas / Guerra del Atlántico Sur, engl. Falklands War) käytiin huhti–kesäkuussa 1982 Argentiinan itäpuolella sijaitsevien Falklandinsaarten (esp. Islas Malvinas) sekä kauempana Etelä-Atlantilla sijaitsevien Etelä-Georgian saaren ja Eteläisten Sandwichsaarten hallinnasta. Saaret kuuluvat Yhdistyneelle kuningaskunnalle, mutta Argentiina oli pitkään vaatinut niitä itselleen. Kenraali Leopoldo Galtierin johtama Argentiinan sotilashallitus yritti lopulta saarten valtaamista. Otaksuttiin, että Britannia ei ryhtyisi sotilaallisiin vastatoimiin ja että onnistunut aluelaajennus kasvattaisi sotilasjuntan kannatusta talouskriisin kouriin joutuneessa kotimaassaan. Britannian reaktio oli kuitenkin odottamattoman voimakas, ja hävityn sodan seurauksena sotilasjuntta kaatui. Argentiina palasi demokratiaan. Britanniassa voitto pönkitti kansallistunnetta ja vaikutti konservatiivien voittoon vuoden 1983 parlamenttivaaleissa.
Konfliktin aikana kaatui 255 brittiläistä ja 633 argentiinalaista sotilasta. Huomattava osa argentiinalaisista kaatuneista oli asevelvollisia varusmiehiä. Sotilaiden ohella 16 argentiinalaista siviilimerimiestä ja kolme falklandilaista siviiliä sai surmansa. Molemmat osapuolet kärsivät raskaita alus- ja lentokonetappioita. Argentiina menetti muun muassa laivastonsa lippulaivan ARA General Belgranon, mutta myös Britannian laivasto menetti useita sota-aluksia vihollisen ilma- ja ohjushyökkäyksissä. Sodan ratkaisivat brittien voittamat maataistelut Falklandin itäisellä pääsaarella.