Faust on Johann Wolfgang von Goethen (1749–1832) kirjoittama murhenäytelmä. Se koostuu kahdesta osasta Faust I (1808) ja Faust II (1832), ja se perustuu Christopher Marlowen Faustiin. Teoksesta on olemassa myös varhainen keskeneräinen versio Urfaust. Goethen näytelmä pohjautuu vanhaan tarinaan tohtori Faustuksesta, jonka sanotaan myyneen sielunsa paholaiselle. Goethen näytelmässä tarina laajenee paraabeliksi, joka koskee koko ihmiskuntaa.
Goethe työskenteli Faustin parissa vuosikymmeniä ja on itse sanonut, että teksti on ”summa summarum” hänen elämästään. Pitkä työstämisaika selittää osin, miksi tekstissä on nähtävissä tyyliaineksia monista kirjallisista kausista, kuten klassisismista, valistuksesta, Sturm und Drangista ja romantiikasta. Lisäksi Goethe käyttää satiiria ja aineksia mysteerinäytelmästä. Näytelmän kohtaukset liittyvät toisiinsa vain löyhästi.
Näytelmän merkittävimmät henkilöt ovat oppinut lääkäri Heinrich Faust, paholainen Mefistofeles ja Faustin rakastettu Margareta.
Goethen Faustit kuuluvat maailmankirjallisuuteen. Etenkin Faust I sisältyy yhä 2000-luvulla monien saksalaisten lukioiden pakollisiin luettaviin, ja näytelmää esitetään edelleen usein saksalaisilla näyttämöillä.
Gustav Mahlerin sinfonian nro 8 Es-duuri (usein myös Tuhannen sinfonia) toinen osa käyttää Faustin II osan tekstiä.
Näytelmän runomitta on ketjusäe.
Faustin on suomentanut Otto Manninen; ensimmäisen osan ovat suomentaneet myös Valter Juva ja Kaarlo Forsman.