Fortuna

Fortuna on roomalaisessa mytologiassa onnen ja sattuman jumalatar. Hänen vastineensa kreikkalaisessa mytologiassa on Tykhe. Fortuna saatettiin esittää side silmillään ja sokeana, kuten nykyajan Oikeus, esittämässä elämän ja onnen oikukkuutta.^[1]

Fortunan seurueeseen kuului Copia, yltäkylläisyyden jumalatar, joka kantoi yltäkylläisyyden sarvea. Annonaria-nimisenä Fortuna suojeli viljavarastoja. Roomalaisessa kalenterissa 11. kesäkuuta oli pyhitetty Fortunalle, kun taas suuri juhla Fors Fortuna oli 24. kesäkuuta.

Fortunaa lepyttelivät ennen kaikkea naiset. Servius Tulliuksen katsotaan tuoneen hänen kulttinsa Roomaan. Fortunalla oli temppeli Forum Boariumilla, julkinen pyhäkkö Collis Quirinalisilla, yhdellä Rooman seitsemästä kukkulasta Rooman suojelushenkenä, Fortuna Populi Romani, "roomalaisten (hyvänä) onnena", sekä oraakkeli Praenestessa, missä tulevaisuuden valitsi pieni poika. Poika laskeutui 6 metriä syvään kaivoon, poimi sieltä sorten (tammipuusta tehdyn pienen arvan), josta oraakkeli ennusti tulevaisuutta.

Kaikkialla roomalaisessa maailmassa Fortunaa palvottiin lukuisissa pyhäköissä eri nimillä jotka oli yhdistetty häneen sen mukaan, mitkä olivat ne erityiset elämäntilanteet missä toivottiin hänen apuaan. Fortuna ei ollut aina hyväntahtoinen: hän oli epäileväinen (Fortuna Dubia); hän saattoi olla "häilyvä/vaihteleva" (Fortuna Brevis) tai suorastaan pahansuopa (Fortuna Mala).

Fortunan nimi tullee etruskijumalatar Vortumnasta, "hänestä joka panee vuoden kiertymään (ajan pyörässä)". Roomalaisten Foruna on yhdistelmä Vortumnasta ja kreikkalaisten Tykhestä, joka oli onnellisen sattuman ja menestyksen jumalatar.^[1]

1. ↑ ^{a b} Hans Biedermann: Suuri symbolikirja, s. 57. (Suom. Pertti Lempiäinen) WSOY, 1993. ISBN 951-0-18537-X