Franz Xaver Winterhalter (20. huhtikuuta 1805 Menzenschwand, Schwarzwald – 8. heinäkuuta 1873 Frankfurt am Main)[1] oli saksalainen taidemaalari ja graafikko, joka tunnetaan parhaiten maalaamistaan Euroopan kuninkaallisia esittävistä muotokuvista.
Winterhalter opiskeli Freiburgissa ja Münchenissä. Hänestä tuli vuonna 1828 Badenin suurherttuakunnan kruununprinssin puolison Sophien piirustuksenopettaja, ja hän pääsi siten Badenin hovimaalariksi. Vuonna 1836 Winterhalter muutti Pariisiin, jossa hänen teoksensa kohosivat pian muotiin. Hän sai suojelijakseen ensin Ranskan kuningas Ludvig Filipin ja sittemmin tätä seuranneen keisari Napoleon III:n sekä hänen vaimonsa keisarinna Eugénien. Vuonna 1841 hänet kutsuttiin myös Englannin hoviin sekä myöhemmin Belgian ja useiden Saksan ruhtinaskuntien hoveihin. Hän ikuisti muotokuviin huomattavan osan aikansa kuninkaallisista ja ylhäisaateliin kuuluneista.[1][2]
Winterhalter mukautti muotokuvat aina kunkin hovin toiveisiin sopiviksi, ja ne palvelivat siten myös vallanpitäjien poliittisia tarpeita.[3] Joukossa oli myös joitain ryhmämuotokuvia. Hän teki muitakin maalauksia, kuten Decamerone (1837) ja Florinda (1852).[2] Winterhalterin maalaustyyli oli alkuun varsin perinteinen, mutta myöhemmin hän siirtyi vapaampien siveltimenvetojen ansiosta romanttisempaan tyyliin, joka lisäsi hänen suosiotaan. Hän otti tavaksi maalata suoraan valmis muotokuva tekemättä lainkaan tutkielmia sitä varten. Hänen maalauksensa levisivät ja tulivat tunnetuiksi monina kopiona.[1] Nykyään niitä arvostetaan enemmän historiallisina todistuskappaleina aikansa yhteiskunnasta kuin taideteoksina.[4]
Winterhalterin tunnettuja maalauksia ovat muun muassa Keisarinna Eugénie hovineitojensa ympäröimänä (1855) sekä Itävallan keisarinna Elisabetin muotokuva.[2][1] Winterhalterin veli Hermann Winterhalter (1808–1891) oli myös muotokuvamaalari ja toimi hänen avustajanaan.[2][4]