Fredegunda

Fredegunda (noin 545–597) oli Neustrian kuningatar ja Kilperik I:n puoliso.

Fredegunda oli mahdollisesti alun perin palvelijatar Kilperikin taloudessa, mutta hänen alkuperäänsä ei tunneta hyvin. Fredegundasta tuli aluksi kuninkaan rakastajatar ja myöhemmin myös yksi hänen vaimoistaan. Kilperik murhautti yhden vaimoistaan, Galsvintan, kun tämä halusi palata kotimaahansa. Gregorius Toursilainen kuitenkin kirjoitti Kilperikin rakastaneen sekä Fredegundaa että Galsvintaa.^[1] Galsvintan kuolema oli mahdollisesti yksi syy, joka johti merovingien sukusotaan, sillä Galsvintan sisar oli Austrasian kuningatar Brunhilde, joka vaati kostoa sisarensa surmasta.

Brunhilden puoliso, Austrasian kuningas Sigebert I, joka oli Kilperikin veli eri äidistä, hyökkäsi voitokkaasti Neustriaan, mutta hyvin alkanut valtaus päättyi, kun salamurhaajat surmasivat Sigebertin vuonna 575. Fredegundan oletettiin olevan salamurhan takana. Fredegunda yritti myös tapattaa Burgundin kuninkaan Guntramin, Kildebert II:n sekä Brunhilden. Merovingien vaiheista kertovan Historia Francorumin kirjoittajan Gregorius Toursilaisen mukaan Fredegunda olikin poikkeuksellisen murhanhimoinen ja julman säälimätön henkilö^[2]. On kuitenkin hyvin tunnettua, että Gregorius Toursilainen suosi kirjoituksissaan Austrasian hallitsijoita ja tarkoituksella mustamaalasi Fredegundaa ja Kilperikiä. Tämän vuoksi Toursilaisen kronikan kuvaukseen Fredegundasta tulee suhtautua kriittisesti.^[3]

Kilperik joutui salamurhan uhriksi vuonna 584, ja Fredegunda pakeni kolmikuisen poikansa Klotar II:n kanssa Pariisiin. He pääsivät Guntramin suojelukseen ja pysyivät turvassa Guntramin kuolemaan asti 592. Sen jälkeen Guntramin valtaistuimen perinyt Kildebert II, Brunhilden poika, hyökkäsi Klotaria ja Fredegundaa vastaan, mutta huonolla menestyksellä. Kildebert kuoli vaimonsa kanssa epämääräisissä olosuhteissa vuonna 595, ja sen jälkeen Fredegunda kävi poikansa kanssa valtataistelua Austrasian hallitsijoita vastaan kuolemaansa asti. Fredegunda kuoli Pariisissa 8. joulukuuta 597, ja kuusitoista vuotta myöhemmin hänen poikansa yhdisti Neustrian ja Austrasian yhdeksi valtakunnaksi isoisänsä Klotar I mallia seuraten. ^[2] Ainoa asia, josta Gregorius Toursilainen kirjoitti Fredegundasta positiivisesti, oli hänen äidinrakkautensa.^[4] Fredegunda suojelikin toistuvasta poikaansa ja tämän valtakuntaa Austrasian laajennuspyrkimyksiä vastaan.

Fredegundan hautamuistomerkki on Saint-Denis'n basilikassa Pariisissa.

1. ↑ Medieval Sourcebook: Gregory of Tours (539-594): History of the Franks: Book IV, ch. 28 Medieval Sourcebook. Fordham University. Viitattu 9.3.2022.
2. ↑ ^{a b} Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä v1 ei löytynyt
3. ↑ Aali, Heta: Fredegonde – Great Man of the nineteenth century, 2013, nro 2. Les Grandes figures historiques dans les Lettres et les Arts [En ligne].
4. ↑ Medieval Sourcebook: Gregory of Tours (539-594): History of the Franks: Book V, ch. 34 Medieval Sourcebook. Fordham University. Viitattu 9.3.2022.