Friedrich von Wieser (10. heinäkuuta 1851 Wien – 23. heinäkuuta 1926 Sankt Gilgen[1]) oli itävaltalainen taloustieteilijä ja sosiologi. Wieser oli eräs keskeisistä itävaltalaisen taloustieteen edustajista Carl Mengerin ja Eugen von Böhm-Bawerkin ohella[1]. Hänen tunnetuin saavutuksensa on rajahyödyn teorian kehittäminen.
Wieser opiskeli Heidelbergin, Jenan ja Leipzigin yliopistoissa ja sai professuurin Prahan saksalaisesta yliopistosta (1884–1903). Myös Wienissä hän toimi professorina (1903–1917 ja 1919–1922) ja Itävalta-Unkarin ulkomaankauppaministerinä (1917–1918). Hänen tunnetuimpia teoksiaan ovat Der natürliche Wert (1889)[1], Grundriss der Sozialökonomik (1914)[1] ja Theorie der gesellschaftlichen Wirtschaft (1914). Myöhempinä vuosinaan Wieser julkaisi suuren sosiologisen tutkimuksen Das Gesetz der Macht (1926).[2]