Friedrich von Wrangel

Henkilötiedot
Syntynyt	13. huhtikuuta 1784 Stettin, Preussin kuningaskunta
Kuollut	1. marraskuuta 1877 (93 vuotta) Berliini, Saksan keisarikunta
Sotilashenkilö
Palvelusmaa(t)	Preussi
Palvelusvuodet	1796–1864
Taistelut ja sodat	Napoleonin sodat ensimmäinen Saksan–Tanskan sota toinen Saksan–Tanskan sota
Sotilasarvo	sotamarsalkka
Kunniamerkit	Pour le Mérite Rautaristi
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Friedrich Heinrich Ernst von Wrangel (13. huhtikuuta 1784 Stettin – 1. marraskuuta 1877)^[1] oli preussilainen kreivi ja sotamarsalkka.

Wrangel aloitti sotilasuransa vuonna 1796 itäpreussilaisessa rakuunarykmentissä ja sai vuoden 1807 Heilsbergin taistelun jälkeen Pour le Mérite -ansiomerkin. Hän osallistui vuonna 1813 Hainaun ja Lieberwolkwitzin taisteluihin sekä johti rakuunarykmenttiä vuonna 1814 Étoges’n taistelussa. Vuonna 1837 Wrangel tukahdutti divisioonankomentajana Münsterin levottomuudet, jotka olivat puhjenneet Kölnin arkkipiispan ja hovin välisen kiistan seurauksena. Vuodesta 1839 hän oli armeijakunnan komentajana.^[1]

Sodan sytyttyä Tanskaa vastaan vuonna 1848 Wrangel nimitettiin kaikkien saksalaisten joukkojen ylipäälliköksi. Aselevon astuttua voimaan syyskuussa 1848 hänet nimitettiin uuteen sotilasvirkaan Brandenburgin joukkojen ylikomentajaksi (Oberkommando in der Marken). Vallankumouksellisten levottomuuksien keskellä Wrangel miehitti 9. marraskuuta Berliinin ja onnistui palauttamaan kuninkaallisen hallituksen vallan ilman verenvuodatusta. Vuodesta 1849 hän oli 3. armeijakunnan komentajana ja sai 1856 ylennyksen sotamarsalkaksi.^[1]

Wrangel kutsuttiin vielä uudelleen ylipäälliköksi vuonna 1864 puhjenneessa toisessa sodassa Tanskaa vastaan, mutta hän luopui tehtävästä sen jälkeen, kun preussilaisten asema oli turvattu menestyksekkäässä Dybbølin taistelussa. Wrangel palkittiin toukokuussa 1864 kreivin arvolla. Hän seurasi vielä vuoden 1866 sodassa Preussin armeijaa, mutta ilman komentajantehtäviä. Hän kuoli 93-vuotiaana vuonna 1877.^[1]

1. ↑ ^{a b c d} Nordisk familjebok (1921), s. 1140 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 5.6.2014.