Fruktoosi | |
---|---|
Tunnisteet | |
IUPAC-nimi | (3S,4R,5R)-1,3,4,5,6-pentahydroksiheksan-2-oni |
CAS-numero | |
PubChem CID | |
SMILES | C(C(C(C(C(=O)CO)O)O)O)O |
Ominaisuudet | |
Molekyylikaava | C6H12O6 |
Moolimassa | 180,2 g/mol |
Sulamispiste | 103 °C |
Tiheys | 1,694 g/cm3 |
Liukoisuus veteen | Veteen 778 g/l (25 °C)[1] |
Fruktoosi eli D-fruktoosi eli hedelmäsokeri (C6H12O6) on sokeri, jota esiintyy hunajassa ja kaikissa hedelmissä. Fruktoosi on myös tavallisen sokerin eli sakkaroosin pilkkoutumistuote. Maksa muuntaa lisäksi verensokeria niin sanotuksi endogeeniseksi fruktooksiksi etenkin silloin, kun verensokeri on korkealla[2].
Fruktoosin osuus sokereista on hunajassa suurempi kuin tavallisessa sokerissa[3]. Hedelmissä on yleensä alle puolet fruktoosia lopun ollessa lähinnä verensokeria erittäin nopeasti nostavaa glukoosia[4].
Fruktoosin moolimassa on 180,2 g/mol, sulamispiste (hajoaa) 103–105 °C, itsesyttymislämpötila 360 °C ja CAS-numero 57-48-7.
Ihmiset maistavat fruktoosin 20-80 prosenttia makeampana kuin tavallisen sokerin. Fruktoosia tarvitaan tämän vuoksi vähemmän.[5]
Fruktoosi on hyvin hidas hiilihydraatti[6], sillä sen glykeeminen indeksi on hyvin alhainen verrattuna tavalliseen sokeriin[7]. Tämä pätee myös veren insuliinipitoisuuteen. Fruktoosi tuottaa toisaalta myös vähemmän kylläisyyden tunnetta ainakin nauttimista seuraavan tunnin aikana.[8]
Tavallinen sokeri eli sakkaroosi pilkkoutuu ruoansulatuselimistössä fruktoosiksi ja glukoosiksi.
Sorbitolista syntyy ruoansulatuksen yhteydessä fruktoosia[9].
Erittäin runsas fruktoosin nauttiminen lisää monien sairauksien riskiä. Fruktoosia voi kuitenkin nauttia huoletta enemmän kuin tavallista sokeria, jonka enimmäissuositus on vain 50 grammaa päivässä[10].