GSM-data on 1990-luvulla aloitettu ja nykyään jo valtaosin uudemmilla tekniikoilla korvautunut GSM-verkon tiedonsiirtopalvelu. Operaattorit tarjoavat silti yhä mahdollisuuden GSM-dataliikenteeseen vanhempia matkapuhelinmalleja silmällä pitäen.[1] Yhteys on toteutettu piirikytkentäisenä (engl. Circuit Switched Data, CSD), uudempien mobiiliverkon tiedonsiirtomenetelmien ollessa pakettikytkentäisiä. GSM-datapuhelussa tiedonsiirtokaista pysyy varattuna koko sen ajan kun muodostettu yhteys on auki, eroten pakettikytkentäisestä jossa vapaata kaistaa varataan ainoastaan datapakettia siirrettäessä. GSM-datan suurin tiedonsiirtonopeus on 9,6 kbit/s, joka riittää WAP-palvelujen ja sähköpostin tarpeisiin. Nopeampaan datasiirtoon kehitettiin HSCSD-tekniikka joka kykeni enimmillään nelinkertaiseen nopeuteen.
Suomessa GSM-datapalvelua tarjosivat Sonera, Radiolinja sekä paikallisesti Telia City ja HPY City. Jotta palvelua pystyi käyttämään se täytyi kytkeä olemassaolevaan matkapuhelinliittymään, paitsi Telialla jossa se sisältyi hintaan.[2] Sonera tarjosi myös pelkkään dataliikenteeseen käytettävää liittymää, jolla ei voinut soittaa puheluja. Saapuvan datapuhelun vastaanottoa varten tarvitaan oma erillinen numeronsa. GSM-datapuhelujen laskutus perustuu minuuttiveloitukseen. Datapuhelun minuuttihinta oli sama tai hieman alle kuin tavallisen puhelun. GSM-datan on tavallisen kuluttajan käytössä nykyään korvannut huomattavasti nopeammat GPRS-, EDGE- tai HSPA-yhteydet. Niiden veloitus perustuu joko siirrettyyn datamäärään tai kiinteään kuukausiveloitukseen.