Geenitekniikka

Geenitekniikka on biotekniikan haara ja yleiskäsite eliön perintötekijöiden eli geenien muuntelulle sekä siinä käytetyille menetelmille. Parhaiten tunnettu ja eniten keskustelua herättänyt geenitekniikan saavutus on geenimuunneltujen organismien tuottaminen viljelykäyttöön.

Perinnöllisyystieteen nopea kehitys sekä DNA:n rakenteen samanlaisuus kaikilla eliölajeilla on lyhyessä ajassa mahdollistanut ihmisen puuttumisen elämän ja suvunjatkamisen perusmekanismeihin. Geenitekniikan mahdollisuuksien jatkuvasti monipuolistuessa se pakottaa ihmiskunnan myös ottamaan kantaa aivan uudenlaisiin eettisiin ongelmiin.

Siitä on laaja tieteellinen konsensus, että tarjolla olevasta GM-peräisestä ruoasta ei koidu suurempaa vaaraa kuin perinteisestä.^{[1][2][3][4][5][6]} Ei ole mitään todisteita siitä, että markkinoille hyväksytyn GM-ruoan kuluttamisesta olisi haittoja terveydelle.^[7][8][9]

Geenitekniikan puolustajien mielestä geenimuuntelulla voitaisiin ratkaista suuri osa maailman polttavimmista ongelmista kuten kehitysmaiden nälänhädät ja eri ravintoaineiden saanti sekä monet ympäristöongelmat maatalouden aiheuttamasta ympäristökuormituksesta erilaisten myrkkyjen eliminoimiseen ja kasvinsuojeluaineiden vähentämiseen, elleivät Yhdysvaltojen ja etenkin Euroopan tieteellisesti perusteettoman tiukat koevaatimukset tulisi kohtuuttoman kalliiksi tutkimukselle. Professori Teemu Teerin mukaan siksi lähinnä vain suuryritysten kannattaa enää tutkia geenimuuntelua ja heidänkin vain muutamalle suurtuotteelle. ^[10] Teerin mielestä jalostustekniikan vaikutus lopputuotteiden turvallisuuteen on pieni ja siksi vaatimusten pitäisi olla yhtä lievät kuin muille jalostustavoille.^[10] Myös pienempiin ongelmiin geenitekniikka tarjoaisi ratkaisuja, esimerkiksi satoja ihmisiä vuodessa tappavien allergeenien poistaminen kasveista,^[11][12] säilyvyys, tuottavuus ja terveellisyys.

1. ↑ American Association for the Advancement of Science (AAAS), Board of Directors (2012). Legally Mandating GM Food Labels Could Mislead and Falsely Alarm Consumers
2. ↑ A decade of EU-funded GMO research (2001-2010). ("The main conclusion to be drawn from the efforts of more than 130 research projects, covering a period of more than 25 years of research, and involving more than 500 independent research groups, is that biotechnology, and in particular GMOs, are not per se more risky than e.g. conventional plant breeding technologies." s. 16) Directorate-General for Research and Innovation. Biotechnologies, Agriculture, Food. European Union, 2010. doi:10.2777/97784 ISBN 978-92-79-16344-9 Teoksen verkkoversio (PDF).
3. ↑ Ronald, Pamela: Plant Genetics, Sustainable Agriculture and Global Food Security. Genetics, 2011, 188. vsk, nro 1, s. 11–20. Artikkelin verkkoversio.
4. ↑ World Health Organization. Food safety: 20 questions on genetically modified foods. Accessed December 22, 2012.
5. ↑ FAO, 2004. State of Food and Agriculture 2003–2004. Agricultural Biotechnology: Meeting the Needs of the Poor. Food and Agriculture Organization of the United Nations, Rome. "Currently available transgenic crops and foods derived from them have been judged safe to eat and the methods used to test their safety have been deemed appropriate. These conclusions represent the consensus of the scientific evidence surveyed by the ICSU (2003) and they are consistent with the views of the World Health Organization (WHO, 2002). These foods have been assessed for increased risks to human health by several national regulatory authorities (inter alia, Argentina, Brazil, Canada, China, the United Kingdom and the United States) using their national food safety procedures (ICSU). To date no verifiable untoward toxic or nutritionally deleterious effects resulting from the consumption of foods derived from genetically modified crops have been discovered anywhere in the world (GM Science Review Panel). Many millions of people have consumed foods derived from GM plants - mainly maize, soybean and oilseed rape - without any observed adverse effects (ICSU)."
6. ↑ Other sources:
   • Tamar Haspel for the Washington Post. October 15, 2013. Genetically modified foods: What is and isn’t true
   • Winter CK and Gallegos LK (2006). Safety of Genetically Engineered Food. University of California Agriculture and Natural Resources Communications, Publication 8180.
   • Miller, Henry: A golden opportunity, squandered. Trends in Biotechnology, 2009, 27. vsk, nro 3, s. 129–130. Artikkelin verkkoversio.
   • Bett, Charles & Ouma, James Okuro & Groote, Hugo De: Perspectives of gatekeepers in the Kenyan food industry towards genetically modified food. Food Policy, elokuu 2010, 35. vsk, nro 4, s. 332–340. doi:10.1016/j.foodpol.2010.01.003 ISSN 0306-9192
   • Li, Quan & McCluskey, Jill & Wahl, Thomas: Effects of information on consumers’ willingness to pay for GM-corn-fed beef. Journal of Agricultural and Food Industrial Organization, 2004, 2. vsk, nro 2, s. 1–16. Artikkelin verkkoversio.
   • Dr. Christopher Preston, AgBioWorld 2011. Peer Reviewed Publications on the Safety of GM Foods.
7. ↑ American Medical Association (2012). Report 2 of the Council on Science and Public Health: Labeling of Bioengineered Foods
8. ↑ United States Institute of Medicine and National Research Council (2004). Safety of Genetically Engineered Foods: Approaches to Assessing Unintended Health Effects. National Academies Press. Free full-text. National Academies Press. See pp11ff on need for better standards and tools to evaluate GM food.
9. ↑ Key S & Ma JK & Drake PM: Genetically modified plants and human health. J R Soc Med, kesäkuu 2008, 101. vsk, nro 6, s. 290–8. PubMed:18515776 doi:10.1258/jrsm.2008.070372
10. ↑ ^{a b} "Geenitekniikan tutkimustieto karkaa Euroopasta", Maaseudun tulevaisuus 9.10.2013, sivu 8.
11. ↑ Curing peanut allergies through genetic engineering, Brian Ichihara, Issues Berkeley Medical Journal at UC Berkeley, Spring 2008.
12. ↑ Food Scientist Develops Process For Allergen-Free Peanuts, According To Lab, Science Daily, July 29, 2007.