Genovan konferenssi järjestettiin 10. huhtikuuta – 19. toukokuuta 1922 Italian Genovassa.[1] Kokouspaikkana oli San Giorgion palatsi. Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeri David Lloyd George kutsui Euroopan valtiot koolle Genovaan neuvottelemaan maanosan taloudesta. Kutsuttujen joukossa olivat Neuvosto-Venäjä, joka oli sekä takavarikoinut maassa olevan ulkomaisen omaisuuden että kieltäytynyt maksamasta Venäjän keisarikunnan velkoja, ja Saksa, jolle oli määrätty Versailles’n rauhassa valtavat sotakorvaukset. Yhdysvallat jättäytyi pois konferenssista, mutta siihen osallistui yhteensä 19 valtiota. Genovan konferenssissa pyrittiin sopimaan Euroopan taloudellisesta jälleenrakennuksesta, suhteiden solmimisesta Neuvosto-Venäjän kanssa, kultakantaan paluusta ja Saksan tukemisesta. Genovan konferenssia edelsi Brysselin talouskonferenssi, johon Saksaa ja Neuvosto-Venäjää ei kutsuttu.[2][1]
Genovan konferenssin sivutuote oli Neuvostoliiton ja Saksan tekemä Rapallon sopimus. Neuvosto-Venäjän ulkoasiainkansankomissaari Georgi Tšitšerin ja Saksan hallituksen jäsen Walther Rathenau olivat tavanneet toisensa salassa Rapallossa ja sopineet maiden välisestä taloudellisesta yhteistyöstä.[2] Varsinaisissa tavoitteissaan Genovan konferenssi epäonnistui, ja tilanne Euroopassa säilyi ennallaan.[1]
Suomen valtuuskunnan johtajana oli pääministeri J. H. Vennola. Jäseninä seurasivat mukana Ernst Nevanlinna, Carl Enckell, K. G. Idman ja Väinö Tanner. Lisäksi mukana olivat sihteerinä toiminut Aarno Yrjö-Koskinen ja rouva Ines Nevanlinna.[2]