Germanistiikka

Germanistiikka eli germaaninen filologia on kielitieteen ala, joka tutkii laajasti käsitettynä germaanisia kieliä. Suppeammassa merkityksessä germanistiikka tutkii Keski-Euroopassa puhuttuja germaanisia kieliä, kuten saksaa, goottia ja hollantia. Ala tutkii myös germaanisen kieliperheen yhteistä pohjaa eli germaanisen kantakielen, sen kehityksen ja sen indoeurooppalaista alkuperää. Keski-Euroopassa germanistiikassa korostuu muita maita enemmän myös Saksan kirjallisuuden tutkimus.^[1] Germanistiikan tutkijaa kutsutaan germanistiksi.^[2]

Kun historiallinen kielitiede syntyi 1800-luvun alkupuolella, germaaninen filologia käsitti kaikkien germaanisten kielten tutkimuksen. Sittemmin siitä ovat eronneet englantilainen filologia eli anglistiikka ja pohjoismaisten kielten tutkimus eli nordistiikka.^[1]

• 
  Pohjoisen pronssikauden kulttuurin levinneisyys noin vuonna 1200 eaa.
• 
  Germaaniseen kantakieleen liitetyt arkeologiset kulttuurit noin vuonna 500 eaa.
• 
  Germaaniheimojen levinneisyys vuosina 750 eaa – 1 jaa.
• 
  Germaanisten kielten levinneisyys 900-luvulla.

1. ↑ ^{a b} Koivulehto, Jorma: Germaaninen filologia ja kansalliset tieteet Virittäjä. 1/1984. Kotikielen Seura. Viitattu 2.11.2023.
2. ↑ Hartama-Heinonen, Ritva: Tilaa kaikille – Rum för alla?: Nordistiset näkökulmat ja käännöstiede. MikaEL – Kääntämisen ja tulkkauksen tutkimuksen symposiumin verkkojulkaisu, 2020. Helsingin yliopisto. Artikkelin verkkoversio.