Gnosis

Sanaa gnosis (m.kreik. γνώσις, "tieto") on käytetty useassa toisiaan sivuavassa merkityksessä.

Platonin filosofiassa gnosis, gnostike episteme ("ymmärrys yhdistyneenä tietoon") tarkoitti teoreettista tietoa joka perustuu matemaattiseen ymmärtämiseen, vastakohtana käytännön taidoille, praktike episteme ("ymmärrys yhdistyneenä käytäntöön").
Gnostilaisuudessa gnosis oli ensimmäinen itsetietoisuuden tila, pelastava ja vapauttava uskonnollis-mystinen tieto ihmisen alkuperästä ja päämäärästä. Se ei ole dogmaattinen, vaan suhtautuu suvaitsevaisesti muihin uskontoihin. ^[1] Valentinos opetti, että gnosis oli etuoikeutettua "sydämen tietoa" tai "oivallusta" maailmankaikkeuden henkisestä luonteesta. Tämä tieto toi pelastuksen pneumaatikoille eli henkisesti suuntautuneille ihmisille, jotka katsoivat olevansa ihmisryhmä, joka kykeni saavuttamaan tämän tiedon.
Heresiologeille eli kristillisille harhaoppien vastustajille gnosis ja gnostilaisuus merkitsi kaikkia niitä luonteeltaan esoteerisia uskomusjärjestelmiä, kuten gnostilaisuutta ja muita dualistisia järjestelmiä, jotka saivat jalansijaa ensimmäisellä ja toisella vuosisadalla. Myöhemmin termiä on käytetty viitattaessa esimerkiksi ruusuristiläisyyteen ja juutalaiseen kabbalaan.