Back Gottfried Wilhelm Leibniz Afrikaans Gottfried Wilhelm Leibniz ALS ሌብኒትዝ Amharic Gottfried Leibniz AN غوتفريد لايبنتس Arabic لايبنيتس ARZ গটফ্ৰিড উইলহেল্ম লেইবনিজ Assamese Gottfried Leibniz AST Qotfrid Leybnits Azerbaijani قوتفرید لایبنیتس AZB
| Gottfried Leibniz | |
|---|---|
.jpg) Christoph Bernhard Franckein maalaus Leibnizista (noin 1695). |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1. heinäkuuta 1646 Leipzig, Saksin vaaliruhtinaskunta, Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta |
| Kuollut | 14. marraskuuta 1716 (70 vuotta) Hannover, Hannoverin vaaliruhtinaskunta, Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta |
| Koulutus ja ura | |
| Koulukunta | mannermainen rationalismi |
| Väitöstyön ohjaaja | Jakob Thomasius, Erhard Weigel, Bartholomäus Leonhard Schwendendörffer (käännä suomeksi) ja Christiaan Huygens |
| Opettaja | Jakob Thomasius, Bartholomäus Leonhard Schwendendörffer (käännä suomeksi) ja Erhard Weigel |
 Nimikirjoitus |
|
Gottfried Wilhelm Leibniz (myös Leibnitz tai von Leibniz; 1. heinäkuuta (J: 21. kesäkuuta) 1646 Leipzig – 14. marraskuuta 1716 Hannover)[1] oli saksalainen filosofi, luonnontieteilijä, diplomaatti, matemaatikko, oikeus- ja valtiotieteilijä, historiantutkija, kielitieteilijä, kirjastonhoitaja ja yleisnero.[2] Leibniz toimi vuodesta 1676 Braunschweig-Lüneburgin (sittemmin Hannoverin) ruhtinassuvun palveluksessa. Filosofina ja oikeusoppineena sekä kahden merkittävän saksalaisen aatelissuvun palveluksessa Leibniz oli merkittävässä roolissa aikansa Euroopan politiikassa ja diplomatiassa.
Filosofiassa Leibniz edusti René Descartesin ja Baruch Spinozan tavoin 1600-luvun mannermaista rationalismia. Hänen filosofisena pääteoksenaan voidaan pitää omaperäisen metafyysisen järjestelmän esittelevää postuumisti julkaistua kirjaa Monadologia (1714). Filosofiassa Leibniz muistetaan myös optimismistaan, johtopäätöksestään, jonka mukaan maailmamme on paras, jonka Jumala kykeni luomaan.
Leibnizilla on yhtä merkittävä osa matematiikan kuin filosofiankin historiassa. Hänen nimiinsä on pantu matematiikan termi funktio (1694), jota hän käytti kuvaamaan käyrän laatua, kuten sen kaarevuutta tai erityistä pistettä. Leibnizia pidetään myös modernin analyysin isänä yhdessä Isaac Newtonin kanssa. Erityisesti hän kehitti integraalia ja tulosääntöä, ja hänen matemaattinen merkintätapansa on edelleen käytössä.
Leibniz oli erittäin monipuolinen ja oppinut ihminen. Filosofian ja matematiikan lisäksi Leibniz työskenteli myös fysiikan, tekniikan, biologian, lääketieteen, geologian, psykologian ja tietojenkäsittelyn aloilla. Hän kirjoitti myös politiikasta, laista, etiikasta, teologiasta, historiasta ja filologiasta, sekä jonkin verran myös runoutta. Hänen kirjoituksensa koostuvat kymmenistä tuhansista hajanaisista ja julkaisemattomista kirjeistä ja käsikirjoituksista, joten hänen saavutuksistaan ei ole vielä läheskään täydellistä kuvaa.
- ↑ Gottfried Wilhelm von Leibniz
- ↑ Boyer, Carl B. & Merzbach, Uta C.: Tieteiden kuningatar – Matematiikan historia, osa II. Luku 19. Suomentanut Kimmo Pietiläinen. Helsinki: Art House, 1994. ISBN 951-884-158-6.