Guano (ketšuan sanasta ”wanu” espanjan kautta) on merilintujen tai lepakoiden ulostetta, joka on kertynyt kerroksiksi eläinten elinpaikoille.[1] Guano sisältää runsaasti fosforia ja typpeä ja sitä kerätään lannoitteeksi ja ruudin valmistukseen.[1][2][3][4] Guanoa kertyy parhaiten kuivissa ilmastoissa. Joillain merilintujen asuttamilla saarilla sitä on kertynyt vuosisatojen ajan metrien paksuiseksi kerrokseksi.[5][6]
Guanon käyttö lannoitteissa ja räjähteissä keksittiin 1840-luvulla. Brittiläiset ja yhdysvaltalaiset kauppahuoneet kiinnostuivat samoihin aikoihin alueen guanovarannoista ja kävivät kauppaa Perun kanssa, jonka seurauksena guanon myyntivoitoista hyötyivät eniten kauppahuoneet, koska Perun alkeellinen pankkitoiminta ja holtiton rahankäyttö aiheuttivat valtiolle useita talouskriisejä.[6] Lisäksi kauppahuoneet toivat työvoimaa, muun muassa kuleja, ulkomailta, koska työolosuhteet olivat kuumuuden, guanosta lehahtavan ammoniakinhajun ja heikon palkan vuoksi kurjat.[6] Perun, Chilen ja Bolivian kilpailu rannikkonsa guanon hallinnasta johti Tyynenmeren sotaan vuonna 1879.[7]
Yhdysvallat sääti 1856 Guano Islands Actin, jonka mukaan Yhdysvaltain kansalainen sai ottaa haltuunsa minkä tahansa asumattoman saaren, jolla oli guanokerrostumia ja joka ei ollut miehitetty.[6][8] Haltuun otetuista saarista Baker, Jarvis, Howlandinsaari, Kingmanin riutta, Johnstonin atolli ja Midwaysaaret kuuluvat edelleen Yhdysvalloille. Lain perusteella Yhdysvaltain hallussa, mutta muiden vaatimia ovat Navassa lähellä Haitia sekä Bajo Nuevo ja Serranilla. Swan Islands luovutettiin Hondurasille 1972.[8]
Muita merkittäviä guanosaaria ovat Nauru, Chinchasaaret ja Juan de Nova.