Hallinto-oikeus

Hallinto-oikeus (ruots. förvaltningsrätt) tarkoittaa sekä oikeudenalaa että oikeustieteen tutkimusaluetta. Oikeudenalana hallinto-oikeus kuuluu oikeusjärjestyksen julkisoikeudelliseen osaan. Hallinto-oikeustiede puolestaan tutkii ja jäsentää kansallisia ja eurooppalaisia oikeusnormeja, oikeusperiaatteita ja oikeussuhteita.[1]

Sana hallinto-oikeus tarkoittaa Suomessa myös hallintolainkäytön eli hallintoprosessin ensimmäistä tuomioistuinastetta (esimerkiksi Helsingin hallinto-oikeus). Vastaavasti Ruotsissa förvaltningsrätt on oikeudenalamerkityksen lisäksi myös hallintolainkäytön ensimmäinen tuomioistuinaste. Sanalla hallintotuomioistuin (förvaltningsdomstol) on laajempi merkitys, joka käsittää kaikki hallintolainkäytön tuomioistuimet ja oikeusasteet. Silti Suomessa myös (alueellisten) hallinto-oikeuksien ruotsinkielinen nimike on förvaltningsdomstol, ei förvaltningsrätt. Oikeudenalajaottelussa hallinto-oikeuksien ja muiden hallintotuomioistuinten toimivallassa olevat asiat voivat kuulua paitsi hallinto-oikeuteen, myös esimerkiksi vero-oikeuteen, sosiaalioikeuteen, terveysoikeuteen, ympäristöoikeuteen, luonnonvaraoikeuteen, kaavoitus- ja rakentamisoikeuteen, elinkeino-oikeuteen, ulkomaalaisoikeuteen, kilpailuoikeuteen tai immateriaalioikeuteen.

  1. Mäenpää, Olli: Hallinto-oikeus, s. 53. Helsinki: WSOY Lakitieto, 2003. ISBN 951-670-100-0

Developed by StudentB