|
Hattu (tšek. háček) eli ( ˇ ) on kirjaimeen liittyvä tarke, joka tyypillisesti osoittaa konsonantin ääntyvän liudentuneena tai sibilanteista (mm. Š/š ja Ž/ž) puhuttaessa postalveolaarisena eli niin sanotusti suhuäänteenä. Vokaalimerkkiin liittyvä hattu (esim. ǎ) voi kiinan kielen siirtokirjoituksessa merkitä sävelkulkua, joka ensin laskee ja sitten nousee.[1]
Ulkomuodoltaan hattu on tavallisesti kuin alaspäin osoittava nuolenkärki kantakirjaimen yläpuolella, mutta toisinaan se muistuttaa pikemminkin kirjaimen perään lisättyä heittomerkkiä (etenkin eräiden pienaakkosten yhteydessä, kuten kirjaimessa Ď/ď, mutta kirjaimessa Ľ/ľ myös suuraakkosen yhteydessä).
Kielitieteellisistä ja yleiskielisistä yhteyksistä poiketen matemaattisissa merkinnöissä hatulla tavallisesti tarkoitetaan ylöspäin osoittavaa nuolenkärkeä (^ tai ˆ), vaikka tämän tarkkeen virallinen suomenkielinen nimi on sirkumfleksi (lat. circumflexus; engl. circumflex, epävirallisesti myös hat tai caret). Sitä käytetään muun muassa tilastotieteessä muuttujasymbolien yllä estimaatin tai projektion merkintänä: (lausutaan äks hattu).
<ref>
-elementti; viitettä Korpela: Hattu
ei löytynyt