Helios (m.kreik. Ἥλιος, Hēlios, lat. Helius) oli kreikkalaisessa mytologiassa auringon henkilöitymä. Homeros kutsui Heliosta usein epiteeteillä ”titaani” ja ”hyperion”. Helios oli titaanien Hyperionin ja Theian poika sekä kuun jumalattaren Selenen ja aamuruskon jumalattaren Eoksen veli. Kreikan kielessä Helios, Selene ja Eos merkitsevät yksinkertaisesti aurinkoa, kuuta ja aamuruskoa.
Helios oli kuviteltu komeaksi jumalaksi, jolla oli auringon korona kruununa, ajamassa vaunuilla yli taivaan. Homeros kuvaili niitä aurinkohärkien vetämiksi;[1] myöhemmin Pindaros näki sen ”tulta rynnistävien ratsujen” vetämänä. Rhodoksen kaupunkiin rakennettiin vuoden 305 eaa. taistelussa saadun puolustusvoiton kunniaksi valtava Heliosta esittävä pronssipatsas, Rhodoksen kolossi.[2]
Ajan kuluessa yhä useammat samaistivat hänet valonjumala Apolloniin. Vastine Heliokselle roomalaisessa mytologiassa oli Sol, jonka nimi yksinkertaisesti tarkoittaa aurinkoa latinaksi.
Tarun mukaan Herakles, vihoissaan auringon polttavalle kuumuudelle, ampui nuolen kohti vaunuillaan ajavaa Heliosta. Hänen onnekseen Helios oli kuitenkin hyvällä tuulella ja ihasteli sankarin rohkeutta ja jopa lainasi tälle suuren kultaisen juomakulhonsa[3]; kulho ei kuitenkaan ollut juomista varten, vaan sillä auringon jumala purjehti öisin meren yli itään valjakkonsa kanssa voidakseen taas aamulla nousta ajamaan vaunuillansa taivaalle kohti länttä.
Samoihin vaunuihin liittyy myös tarina hänen pojastaan Faethonista, joka pyysi isältään auringonvaunuja ajettavakseen voidakseen todistaa olevansa auringon poika. Vaunut saatuaan hän ei kuitenkaan kyennyt ohjaamaan niitä, jolloin vaunut syöksyivät lähelle maata ja olivat polttaa kaiken tuhkaksi. Kertomuksen mukaan Faethonin syöksyessä maahan suurin osa Afrikasta muuttui autiomaaksi ja etiopialaisten iho paloi mustaksi. Jumalien kuninkaana toimiva Zeus pelasti maailman syöksemällä Fathonin salamaniskulla Eridanosjokeen. Fathonin sisaret, heliadit, muuttuivat häntä itkiessään poppeleiksi ja heidän kyyneleensä meripihkaksi.[4][5]
Helioksella oli myös jumalaista karjaa, jota hänen tyttärensä Faethusa ja Lampetia paimensivat Thrinakian saarella. Odysseus poikkesi kotimatkallaan saarelle, ja kun miehistö varoituksista huolimatta teurasti pyhiä eläimiä, vaati Helios Zeusta kostamaan tämän tai hän menisi Haadekseen loistamaan kuolleille. Zeuksen oli pakko suostua vaatimukseen ja hän upotti Odysseuksen laivan salamallaan.[6]