.jpg)
Helsingin kantakaupunki (ruots. Helsingfors innerstad) oli alkujaan alue, joka kuului kaupunkiin ennen 1. tammikuuta 1946 tapahtunutta suurta alueliitosta. Alueliitoksen jälkeen käytettiin myös nimityksiä Kanta-Helsinki ja liitosalue, jotka yhdessä muodostivat Suur-Helsingin. Kantakaupunki eli Kanta-Helsinki tarkoitti kaupunginosia 1–27. Kaupungin hallinnossa käytettiin usein jakoa kantakaupunki – esikaupungit (ruotsiksi stadskärnan – förstäderna). Nimitykset liikekeskusta eli ”city” ja ydinkeskusta alkoivat yleistyä 1960-luvulla. Helsingin keskusta sijoittuu kantakaupungin eteläosaan päärautatieaseman ympäristöön.