Helsingin kantakaupunki

Helsingin kantakaupunki 1900-luvun alussa ennen vuoden 1906 alueliitosta. Korttelikaupungin alue loppuu Taka-Töölön ja Vallilan korkeudelle, ja sen ulkopuolella on maaseutua.

Helsingin kantakaupunki (ruots. Helsingfors innerstad) oli alkujaan alue, joka kuului kaupunkiin ennen 1. tammikuuta 1946 tapahtunutta suurta alueliitosta. Alueliitoksen jälkeen käytettiin myös nimityksiä Kanta-Helsinki ja liitosalue, jotka yhdessä muodostivat Suur-Helsingin. Kantakaupunki eli Kanta-Helsinki tarkoitti kaupunginosia 1–27. Kaupungin hallinnossa käytettiin usein jakoa kantakaupunki – esikaupungit (ruotsiksi stadskärnanförstäderna). Nimitykset liikekeskusta eli ”city” ja ydinkeskusta alkoivat yleistyä 1960-luvulla. Helsingin keskusta sijoittuu kantakaupungin eteläosaan päärautatieaseman ympäristöön.


Developed by StudentB