Back Koolstofdioksied Afrikaans Kohlenstoffdioxid ALS ካርቦን ክልቶኦክሳይድ Amharic Dioxido de carbonio AN ثنائي أكسيد الكربون Arabic কাৰ্বন ডাই অক্সাইড Assamese Dióxidu de carbonu AST Karbon qazı Azerbaijani کربون دی‌اوکسید AZB Onglėis dvėdegėnis BAT-SMG

Hiilidioksidi

Hiilidioksidi
Tunnisteet
CAS-numero 124-38-9
PubChem CID 280
Ominaisuudet
Molekyylikaava CO2
Moolimassa 44,0 g/mol
Ulkomuoto Väritön kaasu
Sulamispiste −78 °C (195 K)
Kiehumispiste −57 °C (216 K) (5,812 barissa)
Tiheys 1 600 kg/m3 (kiinteä)
 1,98 kg/m3 (kaasu)
Liukoisuus veteen 1,45 kg / 1 000 l
Hiilidioksidikuplia virvoitusjuomassa

Hiilidioksidi, molekyylikaavaltaan CO2, on hiilestä ja hapesta koostuva kemiallinen yhdiste. Normaaliolosuhteissa hiilidioksidi on hajuton, väritön, myrkytön, huonosti reagoiva ja ilmaa raskaampi kaasu. Puhtaana kaasuna se syrjäyttää hapen ja voi tukehduttaa ihmisen.

Hiilidioksidia esiintyy paitsi nykyisen asuinplaneettamme Maan ilmakehässä luontaisesti pieninä pitoisuuksina, mutta NASAn instumentit havaitsivat sitä vuonna 2022 myös aurinkokuntamme ulkopuoliselta eksoplaneetalta.[1]

Hiilidioksidin pitoisuus ilmakehässä on vaihdellut luontaisesti eri aikakausina ja oli ennen teollistumista noin 0,028 % eli 280 miljoonasosaa tilavuudesta.[2] Vuoden 2019 lopulla ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on keskimäärin 0,04 % (411 ppm).[3]

Hiilidioksidia syntyy hiilipitoisten aineiden palamistuotteena, kuten palaessa sekä soluhengityksessä. Hiilidioksidin lähteitä ovat myös tulivuorien purkaukset, kuumat lähteet, geysirit, ja sitä vapautuu karbonaattikivistä.lähde?

Kasvit käyttävät hiilidioksidia raaka-aineena orgaanisten yhdisteiden valmistuksessa eli yhteyttämisessä. Hiilidioksidi sisältää painon mukaan 27 % hiiltä, ja siinä on lähes kaikki ilmakehässä esiintyvä hiili, jos muun muassa kivihiilen, turpeen ja puun polttamisessa syntyviä PAH-yhdisteitä ei oteta huomioon.lähde?

Hiilidioksidi on merkittävin ihmistoiminnan tuottama kasvihuonekaasu.[4] Hiilidioksidi on merkittävä ilmastoa lämmittävä[5] kasvihuonekaasu, koska se päästää näkyvän valon lävitseen, mutta absorboi voimakkaasti infrapuna- eli lämpösäteilyä. Yhden henkilön verestä siirtyy ulkoilmaan hiilidioksidia pääasiassa hengityksen kautta noin 200 millilitraa minuutissa (8 millimoolia).[6]

  1. ↑ https://www.nasa.gov/feature/goddard/2022/nasa-s-webb-detects-carbon-dioxide-in-exoplanet-atmosphere
  2. ↑ Eggleton, R. A.: A short introduction to climate change, s. 52. Cambridge: Cambridge University Press, 2012. 819572508 Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste Teoksen verkkoversio (viitattu 15.11.2019).
  3. ↑ ESRL monitoring: Trends in Atmospheric Carbon Dioxide NOAA. (englanniksi)
  4. ↑ toim. Virtanen, Anne & Rohweder, Liisa: ”Sanasto”, Ilmastonmuutos käytännössä, s. 410. Helsinki: Gaudeamus, 2011. ISBN 978-952-495-178-4
  5. ↑ Causes of Climate Change United States Environmental Protection Agency. Viitattu 22.3.2013. (englanniksi)
  6. ↑ Walter Nienstedt ym.: Ihmisen fysiologia ja anatomia, s. 279, WSOY, 2000, ISBN 951-0-23265-3

Developed by StudentB