TCP/IP-pino | |
---|---|
sovelluskerros |
BGP · DHCP · DNS · ESMTP · FTP · HTTP · IMAP · IRC · LDAP · MGCP · NNTP · NTP · POP3 · RPC · RTP · RTSP · SIP · SMTP · SNMP · SOCKS · SSH · Telnet · TLS/SSL · XMPP · (..lisää..) |
kuljetuskerros |
TCP · UDP · QUIC · DCCP · SCTP · RSVP · RIP · ECN |
verkkokerros |
IP (IPv4 ja IPv6) · ICMP (ICMPv6) · IGMP · IPsec |
siirtoyhteyskerros | ARP · IS-IS · NDP · OSPF · L2TP · PPP |
fyysinen kerros |
IS-IS (engl. Intermediate System to Intermediate System) on sisäverkon tai autonomisen järjestelmän (engl. autonomous system, AS) sisällä toimiva Link State -reititysprotokolla (IGP). ISO suunnitteli protokollan reitittämään CLNP-liikennettä.[1] Myöhemmin RFC 1195:ssä IS-IS:ään tehtiin laajennus, jonka mukaan sillä voidaan reitittää sekä IP- että CLNP-liikennettä samanaikaisesti.[1]
Vuosien 1995 ja 1998 välillä IS-IS:n suosio kasvoi merkittävästi Yhdysvalloissa sen tukemien suurien reititysalueiden ja protokollan vakauden ansiosta. Nykyisin IS-IS on käytössä pääsääntöisesti operaattoreiden sisäverkoissa, koska se skaalautuu huomattavasti OSPF:ää tai EIGRP:tä paremmin. On arvioitu, että yhteen alueeseen perustuvan IS–IS-verkon enimmäiskoko voi olla noin 1 000–2 000 reititintä, kun taas OSPF:llä reititetyn verkon maksimikoko voi olla vain noin 50 reititintä lähde?. Suurimmillaan alueisiin jaettujen IS-IS-verkkojen koko on nykyisin jopa 12 000–15 000 reititintä. Tämän vuoksi nykyisin myös kaikkien suurten eurooppalaisten operaattorien reititys perustuu IS-IS:ään. Sekä IS-IS että OSPF käyttävät Dijkstran algoritmia.[1]
Protokollasta on julkaistu ISO-standardi ISO/IEC 10589:2002 ja RFC 7142.[2]