Ihmisarvo

Ihmisarvo on ihmisyksilölle kuuluva arvo,^[1] tai arvon tai arvokkuuden ilmentymä. Yhden näkökulman mukaan ihmisarvo on kaikille ihmisyksilöille yhtäläinen. Käsitteen lähtökohtana on se, että ihmisellä katsotaan olevan erityinen itseisarvo lajien joukossa, tai ainakin vahvempi sisäinen arvo ja moraalinen suoja kuin muilla eliöillä. Länsimaisessa ajatteluperinteessä katsotaan, että ihmisarvoa pitää kunnioittaa, ja että se tulee ottaa huomioon inhimillisessä toiminnassa.^[2]

Immanuel Kantin filosofiassa on väite järjellisen olennon luontaisesta ja ehdottomasta arvosta. Se on riippumaton mielipiteistä ja arvostuksista ja viittaa arvokkuuteen. Ihmisarvo on niin ikään valtiosta ja vallalla olevasta oikeusjärjestelmästä riippumaton^[3].

Ihmisarvosta puhutaan nykyisin usein ihmisoikeuksien yhteydessä, ja se nousee aiheeksi väittelyissä, jotka liittyvät teologiaan, politiikkaan, oikeustieteeseen, moraaliin ja biolääketieteeseen.^[4]

Ihmisarvon käsitteellä on länsimaisessa ajatteluperinteessä keskeinen asema, ja siihen viitataan useissa humanitaarisissa julistuksissa ja sopimuksissa. Merkittäviä esimerkkejä ovat Yhdistyneiden kansakuntien Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus (1948), Euroopan biolääketiedesopimus (1997), YK:n Lasten oikeuksien yleissopimus (1989), Maailman Lääkäriliiton Helsingin julistus (1964), YK:n Julistus ihmiskloonauksesta (2005) ja Unescon Ihmisen geeniperimää ja ihmisoikeuksia koskeva yleismaailmallinen julistus (1997). Ihmisarvo mainitaan lisäksi 157 valtion perustuslaissa.^[5] Ihmisarvon loukkaamattomuus on turvattu myös Suomen perustuslaissa ja on sen taustalla vaikuttava perusarvo.^[3]

Kristinuskon käsitys ihmisarvosta perustuu siihen, että jokainen ihminen on Jumalan luomistyönä arvokas. Se on diakonian ja muun syrjäytettyjen aseman hyväksi tehdyn työn taustalla.^[6]

Ihmisarvo on käsitteenä moni-ilmeinen, ja sen kunnioittamisen vaatimus eettisenä periaatteena siten myös kiistanalainen. Ihmisarvoon on vedottu esimerkiksi sekä aktiivisen eutanasian eli armokuoleman puolustamisessa että sen vastustamisessa.^[7] Myöskään joissain sellaisissa julistuksissa, joissa ihmisarvoon on viitattu useita kertoja, ei käsitteelle ole annettu määritelmää, eikä kerrottu mihin se teoreettisesti ajatellen perustuu.^[8]

Ihmisarvoon liittyy etiikan professori Veikko Launiksen mukaan kolme filosofista peruskysymystä: mihin ihmisarvo perustuu, mitä se merkitsee, ja mitä siitä seuraa? Onko ihmisarvo siis perustaltaan objektiivinen, arvottavasta subjektista riippumaton ominaisuus tai relaatio, josta voidaan saada tietoa? Onko käsitteellä yksi ja yhtenäinen ydinsisältö vai useita merkityksiä, jotka poikkeavat toisistaan? Onko se aidosti itsenäinen arvolähtökohta? Onko ihmisarvo kaikilla ihmisillä vai vain joillakin, ja onko muilla eliölajeilla itseisarvoa? Millainen toiminta on ihmisarvon vastaista ja millainen sitä kunnioittavaa, ja voiko ihmisarvon kunnioittaminen olla määräävä näkökohta eettisessä keskustelussa?^[9]

Ihmisarvon käsitteen monistisen tulkinnan mukaan ihmisarvolla on vain yksi yhtenäinen merkityssisältö. Pluralistisen tulkinnan mukaan ihmisarvolla onkin useita toisistaan poikkeavia ja joskus keskenään kilpailevia perusmerkityksiä. Esimerkiksi pluralismia kannattava ruotsalaisfilosofi Lennart Nordenfelt erottaa toisistaan neljä ihmisarvon muunnelmaa: ansioperustaisen arvon, moraalisen maineen, identiteetin arvon ja yleismaailmallisen ihmisarvon. Näistä vain yleismaailmallinen ihmisarvo kuuluu kaikille ihmisyksilöille pysyvästi ja yhtäläisesti läpi koko elämän, mutta kolme muuta eivät ole pysyviä. Yleismaailmallisella ihmisarvolla Nordenfelt tarkoittaa kokemusta absoluuttisesta ja luovuttamattomasta arvosta, joka ihmisellä on hänen ihmisyytensä nojalla ja johon keskinäisen kunnioituksen ja itsekunnioituksen moraaliset velvoitteet voidaan perustaa.^[10]

1. ↑ Wiberg, Matti: Politiikan sanakirja, s. 156. (Toimittanut Kalevi Koukkunen) Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Siltala, 2011. ISBN 978-952-234-048-1
2. ↑ Launis 2018, s. 11–12.
3. ↑ ^{a b} Sakari Melander: ”2.5 Kriminalisointiteoria”, Rikosoikeus 2010-luvulla. Helsinki: FORUM IURIS, 2010. ISBN 978-952-10-5542-3
4. ↑ Human Dignity: Perspectives from a Critical Theory of Human Rights Routledge. Viitattu 13.7.2021.
5. ↑ Launis 2018, s. 12–13.
6. ↑ Ihmisarvo Suomen evankelis-luterilainen kirkko. Arkistoitu 13.7.2021. Viitattu 13.7.2021.
7. ↑ Launis 2018, s. 14.
8. ↑ Launis 2018, s. 15.
9. ↑ Launis 2018, s. 15–16.
10. ↑ Launis 2018, s. 33–41.