Ikonostaasi

Ikonostaasi on ortodoksisessa kirkossa alttarin ja kirkkosalin erottava seinä, jolla sijaitsee ikoneja. Sitä nimitetään myös alttariseinäksi, kuvaseinäksi, joka alkuaan tehtiin kivestä tai marmorista muistuttamaan vanhojen roomalaisten basilikojen vastaavaa rakennelmaa.

Myöhemmin seinälle ripustettiin kirkollisten juhlien aikana kuvia ja lopulta ikonostaasi kuvitettiin pysyvästi.

Muun muassa Andrei Rubljovin ja Theofanes Kreikkalaisen myötävaikutuksella ikonostaasit alettiin rakentaa korkeiksi, lattiasta kattoon ulottuviksi seiniksi, jotka erottavat alttarin kirkkosalista ja estävät näkyvyyden. Ikonostaasin rakentaminen puusta on alkuaan venäläistä perinnettä.

Ikonostaasissa ikonit sijoitetaan niin, että keskellä olevan Pyhän portin oikealla puolella on Kristuksen ja vasemmalla puolella Jumalansynnyttäjän ikonit. Perinteisesti naiset seisovat jumalanpalveluksissa Jumalansynnyttejän puolella, ja miehet Kristuksen puolella^lähde?. Pyhän portin yläpuolella on ns. deesis-ryhmä, ikoni, johon on kuvattu Kristus, Neitsyt Maria ja Johannes Kastaja tai vaihtoehtoisesti siellä voi olla ehtoollisen asettamista kuvaava ikoni.

Ikonostaasissa on yleensä kolme sisäänkäyntiä, keskellä olevan pyhän portin lisäksi pohjoinen ja eteläinen ovi. Ortodoksinen kirkkohan on yleensä aina itä-länsi-suunnassa siten, että alttari on idässä.

Ortodoksisessa kirkossa ei välttämättä ole aina ikonostaasia tai ikonostaasi voi nykyään olla myös matala, aitamainen seinämä. Joissain idän ortodoksisissa kirkoissa ikonostaasin paikalla voi olla myös vedettävä verho tai harso.^lähde?