Ilmanpaine on mittauskohdan yläpuolella olevan ilman paino pinta-alayksikköä kohden.[1] Se voidaan ajatella maanpinnalta ilmakehän ylärajalle ulottuvan ilmapilarin painona.
Ilmanpaine, kuten muutkin paineet, lasketaan kaavalla , jossa F on voima ja A on pinta-ala. Paineen yksikkö on ilmanpainetta mitattaessa yleensä pascal (Pa), joka on N/m2 eli perusyksiköissä kg/(m·s²). F on maapallon gravitaation ilmamassaan vaikuttava voima: , jossa g on putoamiskiihtyvyys eli noin 9,81 m/s² ja m on mittauskohteen yläpuolella olevan ilmapatsaan massa.
Ilmapatsaan massan arviomiseksi tehdään kaasun tilasta ja ilmakehän pystyrakenteesta oletuksia. Yleensä käytetään jotain standardi-ilmakehämallia.
Ilmanpainetta mitataan ilmapuntarilla, jonka nykyaikainen versio on elektroninen paineanturi. Ilmanpaineen yksikkönä käytetään nykyisin hehtopascalia (hPa), josta voidaan käyttää myös nimeä millibaari (mbar). Aikaisemmin yksikkönä käytettiin myös elohopeamillimetriä (mmHg).