Immanuel Kant

Immanuel Kant
Johann Gottlieb Beckerin muotokuva Kantista vuodelta 1768.
Henkilötiedot
Syntynyt	22. huhtikuuta 1724 Königsberg, Preussin kuningaskunta
Kuollut	12. helmikuuta 1804 (79 vuotta) Königsberg, Preussin kuningaskunta
Koulutus ja ura
Koulukunta	kantilaisuus, valistusfilosofia
Vaikutusalueet	metafysiikka, tietoteoria, etiikka
Tunnetut työt	kategorinen imperatiivi, transsendentaalinen idealismi, analyyttinen ja synteettinen, an sich, sapere aude, planeettakuntien synty
Opettaja	Martin Knutzen ja Johann Gottfried Teske
Nimikirjoitus
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Immanuel Kant (22. huhtikuuta 1724 Königsberg – 12. helmikuuta 1804 Königsberg)^[1] oli vaikutusvaltainen preussilainen filosofi. Kantin työt rakensivat siltaa aikakauden rationalististen ja empirististen koulukuntien välille. Hänellä oli suuri vaikutus niin valistusta seuranneeseen romantiikkaan ja 1800-luvun saksalaisiin idealisteihin kuin nykyfilosofian kysymyksenasetteluihin.

Kant katsoi, että filosofiassa oli puhjennut ajattelun ”kopernikaaninen vallankumous”. Kantin perustana tälle vallankumoukselle olivat toisaalta hänen transsendentaaliseen idealismiin perustunut tietoteoriansa ja toisaalta hänen itsenäiseen järkeen perustunut moraalifilosofiansa. Nämä asettivat järjen ohjaaman ihmissubjektin tiedollisen ja moraalisen maailman keskipisteeseen. Tietoteoriassa Kant katsoi, että tietoa todellisuudesta ei voi saavuttaa pelkän aistimusten kasautumisen kautta. Sen sijaan tieto muodostui sääntöihin perustuvan synteesin menetelmällä. Tämä koostui aistimuksia hyödyntävien ”ymmärryksen kategorioiden” käsitteellisestä yhdistämisestä ihmismielessä. Aistimukset ovat kyllä välttämättömiä kaikelle kokemukselle, mutta luonnon järjestys ja siinä vaikuttavat kausaaliset välttämättömyydet ovat mielen tuotteita, jotka syntyvät sen vuorovaikutuksesta mielen ulkopuolella olevien asioiden (Ding an sich ’olio sinänsä’, ’oleva sellaisenaan’) kanssa.

Moraalin suhteen Kant katsoi, että hyvän alkuperä ei ollut missään ihmisten ulkopuolisessa, ei sen enempää luonnossa kuin Jumalassa, vaan pelkästään hyvässä tahdossa. Hyvä tahto on sellainen tahto, joka toimii niiden yleispätevien moraalilakien mukaan, jotka itsenäinen ihmisolento antaa itselleen vapaasti. Nämä lait velvoittavat ihmisiä kohtelemaan toisia ihmisiä päämääränä, ei ainoastaan keinoina päästä päämäärään.

1. ↑ Duignan, Brian: Immanuel Kant Britannica. 20.07.1998. (englanniksi)