Inarinsaame | |
---|---|
Oma nimi | anarâškielâ |
Muu nimi | inarinlappi |
Tiedot | |
Alue | Suomi |
Virallinen kieli | Inari |
Puhujia | 279 (Vuonna 2008)[1] |
Sija | ei sadan suurimman joukossa |
Kirjaimisto | latinalainen |
Kielenhuolto | Kotimaisten kielten tutkimuskeskus |
Kielitieteellinen luokitus | |
Kielikunta | uralilaiset kielet |
Kieliryhmä |
suomalais-ugrilaiset kielet suomalais-permiläiset kielet suomalais-volgalaiset kielet suomalais-saamelaiset kielet saamelaiskielet itäsaamelaiskielet |
Kielikoodit | |
ISO 639-1 | - |
ISO 639-2 | smn |
ISO 639-3 | smn |
Inarinsaame (anarâškielâ) on uralilaiseen kielikuntaan kuuluva saamelaiskieli, jota puhuvat äidinkielenään inarinsaamelaiset. Inarinsaamea puhutaan ainoastaan Suomessa Inarijärven ympäristössä, ja näin ollen se on maailman ainoa kieli, jota puhutaan vain Suomessa.[2] Inarinsaamella oli noin 300–400 puhujaa vuonna 2018[3]. Nykyään kaikki inarinsaamelaiset eivät puhu äidinkielenään inarinsaamea, mutta parantuneiden opiskelumahdollisuuksien takia sekä kielensä menettäneet inarinsaamelaiset että monet muut ovat opiskelleet inarinsaamea ja puhuvat sitä päivittäin. Inarinsaame sijoittuu rakenteeltaan itäisten saamelaiskielten ryhmään. Inarinsaamen erityispiirteisiin kuuluu erittäin monimutkainen nominien ja verbien muoto-oppi, joka perustuu lukuisiin äännevaihteluihin.
Ensimmäiset inarinsaamenkieliset kirjat, Edvard Wilhelm Borgin kääntämät aapinen ja katekismus, ilmestyivät vuonna 1859. Nykyinen kirjakieli on Lauri Itkosen johdolla tehty. Inarinsaamen kieltä on opetettu peruskouluissa vuodesta 1979 lähtien. Erkki Itkonen on toimittanut neliosaisen tieteellisen inarinsaamen kielen sanakirjan ja Pekka Sammallahti suomalais-inarinsaamelaisen sanakirjan käytännön tarpeisiin. Vuonna 2018 ilmestyi Marja-Liisa Olthuisin ja Taarna Valtosen kokoama edellisiä laajempi suomi–inarinsaame-sanakirja, joka sisältää myös uudissanoja.[4] Saman aineiston pohjalta on tehty kaksisuuntainen verkkosanakirja.[5]