Infektio eli tartunta tarkoittaa tautia aiheuttavan bakteerin, viruksen, sienen, loisen tai muun patogeenin[1] tunkeutumista isäntälajin elimistöön ulkoa käsin tai siirtymistä isännän elimistön osasta toiseen niin runsain mitoin, että se kykenee vaurioittamaan isännän tervettä kudosta. Patogeenit eli taudinaiheuttajat tunkeutuvat elimistöön usein hengitysteiden, suoliston, sukuelinten tai avointen haavojen kautta. Infektio johtaa tulehduksen eli inflammaation syntymiseen, mikäli isännän immuunipuolustusjärjestelmä on niin heikko, ettei se kykene eliminoimaan taudin aiheuttajaa ennen kuin se lisääntyy liikaa.[2] Kyseistä prosessia kutsutaan tartuntataudin puhkeamiseksi[3].
Patogeeniset bakteerit kuluttavat lisääntyessään elimistön tärkeitä ravintoaineita, tuottavat haitta-aineita eli toksiineja sekä aiheuttavat kudos- ja solutuhoa. Bakteeri tunkeutuu usein isännän solujen sisään aiheuttaen niiden tulehtumisen.[4]
Elimistö puolustautuu taudinauheuttajia vastaan esimerkiksi prostaglandiinijärjestelmän aktivoiman kuumeen avulla[5].
Tartunta saattaa kuolioon, jatkuviin haavoihin ja jopa kuolemaan. Monen bakteeritaudin aiheuttamat vauriot syntyvät isännän reaktioista bakteeriin.
Myös prioninit ja viroidit kuuluvat taudinaihettajiin. Loisen ja isännän välillä olevaa yhteiseloa, jossa loinen hyötyy isännästä, kutsutaan loisinnaksi. Tartuntoihin keskittynyt lääketieteen erikoisala on nimeltään infektiosairaudet.
Ihminen tartuttaa muita herkimmin usein juuri oireiden alettua tai ennen oireiden ilmaantumista[6].