Ionisoitumisenergia

Ionisoitumisenergia eli ionisaatioenergia (tunnus I tai Ei) on energia, joka vähintään tarvitaan elektronin irrottamiseksi perustilassa olevasta atomista tai molekyylistä. Neutraalin atomin tai molekyylin tapauksessa voidaan myös puhua ensimmäisestä ionisoitumisenergiasta ja poistettaessa elektroni positiivisesti varautuneesta ionista eli kationista puhutaan toisesta ionisoitumisenergiasta.[1] Ionisoitumisenergiaa sanotaan toisinaan ionisoitumispotentiaaliksi[1], vaikka energia ja potentiaali ovat eri asioita.

Ionisoitumisenergian avulla voidaan arvioida, kuinka helposti atomi luovuttaa elektronitiheyttään. Esimerkiksi jalokaasuatomilla on nykyisin tunnetuissa jalokaasumolekyyleissä aina positiivinen osittaisvaraus, eli se luovuttaa omaa elektronipilveään muille atomeille. Siten voidaan päätellä, että jalokaasu reagoi sitä herkemmin, mitä pienempi sen ionisoitumisenergia on. Jos radioaktiivista radonia ei oteta huomioon, pienin ionisoitumisenergia on jalokaasuista ksenonilla. Ksenonia onkin suurimmassa osassa tunnetuista jalokaasuyhdisteistä.

  1. a b Ionization energy IUPAC GoldBook. IUPAC. Viitattu 25.7.2014. (englanniksi)

Developed by StudentB