Back إيرفينغ فيشر Arabic ايرفينج فيشر ARZ Irving Fisher AST İrvinq Fişer Azerbaijani Ървин Фишър Bulgarian Irving Fisher Catalan Irving Fisher Czech Irving Fisher Danish Irving Fisher German Irving Fisher English

Irving Fisher

Irving Fisher
Irving Fisher
Irving Fisher
Henkilötiedot
Syntynyt27. helmikuuta 1867
Saugerties, New York, Yhdysvallat
Kuollut29. huhtikuuta 1947 (80 vuotta)
New York, Yhdysvallat
Kansalaisuus Yhdysvallat
Koulutus ja ura
Tutkinnot Yalen yliopisto
Väitöstyön ohjaaja Josiah Willard Gibbs,
William Graham Sumner
Tutkimusalue taloustiede, tilastotiede
Tunnetut työt Fisherin yhtälö,
hintaindeksit,
velkadeflaatio,
Phillipsin käyrä,
rahailluusio,
Fisherin separaatiolause
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

Irving Fisher (27. helmikuuta 1867 – 29. huhtikuuta 1947)[1] oli yhdysvaltalainen taloustieteilijä, tilastotieteilijä, keksijä ja progressi­visti­nen yhteis­kunnallinen vaikuttaja. Hän oli Yhdysvaltain yksi ensimmäisistä uusklassisista taloustieteilijöistä, joskin hänen myöhempi tutkimuksensa velkadeflaatiosta on omaksuttu ennen kaikkea jälki­keynesi­läisessä koulu­kunnassa.[2] Joseph Schumpeter kuvasi hänet "Yhdys­valtain kaikkien aikojen suurimmaksi talous­tieteilijäksi",[3] ja samaa mieltä ovat myöhemmin olleet James Tobin[4] ja Milton Friedman.[5]

Fisher teki merkittäviä tutkimuksia utiliteettiteorian ja yleisen tasa­paino­teorian alalla.[6][7] Hän oli myös yksi ensimmäisiä, joka tutki järjestelmällisti inter­temporaalista valintaa markkinoilla, mikä sai hänet kehittämään oman teoriansa pääomasta ja korkokannoista.[4] Hänen tutkimuksensa rahan kvantiteettiteorian alalla pani alulle makro­talous­tieteellisen koulukunnan, joka tunnetaan monetarismina.[8] Hän oli myös yksi ekonometrian uran­uurtajista[9] ja kehitti hintaindeksien teoriaa. Hänen mukaansa ovat saaneet nimensä myös Fisherin yhtälö, Fisherin hypoteesi, kansainvälinen Fisher-ilmiö, Fisherin separaatiolause ja Fisherin markkinat.

Fisher oli kenties ensimmäinen ammatti­piirien ulko­puolellakin kuuluisaksi tullut talous­tieteilijä, mutta hänen maineensa kärsi pysyvän vahingon, koska hän oli juuri ennen vuoden 1929 pörssiromahdusta väittänyt, että osakemarkkinat olivat saavuttaneet "pysyvästi korkean tason". Hänen myöhempi teoriansa velkadeflaatiosta 1930-luvun laman selityksenä samoin kuin hänen ehdotuksensa pankki­talletusten takaamisesta 100 prosentin käteis­varannolla sekä vaihto­ehtoisista valuutoista jäivät lähes vaille huomiota ja täysin Keynesin teorioiden varjoon.[4] Fisherin maine uusklassisen talous­tieteen piirissä on myöhemmin palautunut varsinkin sen jälkeen, kun hänen työnsä löydettiin 1950-luvun lopulla,[4][10][11] ja varsinkin sen jälkeen, kun velkainflaatio tuli yleisen huomion kohteeksi vuosien 2008–2009 taantuman jälkeen.[12]

  1. ↑ Irving Fisher Archive for the History of Economic Thought. McMaster University. Arkistoitu 7.3.2016. Viitattu 12.10.2016.
  2. ↑ Steve Keen, J. E. Keen: ”Growth Theory”, The Elgar Companion to Post Keynesian Economics (2. painos), s. 271–277. Edward Elgar. ISBN 978-1-84980-318-2
  3. ↑ Joseph Schumpeter: Ten Great Economists from Marx to Keynes, s. 223. Oxford University Press, 1951.
  4. ↑ a b c d James Tobin: Fisher, Irving (1867–1947). The New Palgrave Dictionary of Economics, 1987, s. 369–376. doi:10.1057/9780230226203.0581
  5. ↑ Milton Friedman: Money Mischief: Episodes in Monetary History, s. 37. Houghton Mifflin Harcourt, 1994. ISBN 0-15-661930-X
  6. ↑ George Stigler: The Development of Utility Theory. I. Journal of Political Economy, 1950, 58. vsk, nro 4, s. 307–327. doi:10.1086/256962 JSTOR:1828885
  7. ↑ George Stigler: Journal of Political Economy, 1950, 58. vsk, nro 5, s. 373–396. doi:10.1086/256980 JSTOR:1825710
  8. ↑ J. Bradford DeLong: The Triumph of Monetarism? Journal of Economic Perspectives, 2000, 14. vsk, nro 1, s. 83–94. doi:10.1257/jep.14.1.83 JSTOR:2647052
  9. ↑ ”Fisher, Irving”, Otavan iso Fokus, 2. osa (Em–Io), s. 817. Otava, 1973. ISBN 951-1-00272-4
  10. ↑ Jack Hirshleifer: The Theory of Optimal Investment Decisions. Journal of Political Economy, 1958, 66. vsk, nro 4, s. 329–352. doi:10.1086/258057
  11. ↑ Ben Bernanke: Essays on the Great Depression, s. 24. Princeton University Press, 2000. ISBN 0-691-01698-4
  12. ↑ Out of Keynes's shadow 12.2.2009. The Economist. Viitattu 12.10.2016.

Developed by StudentB