Isaac Newton

Isaac Newton
Henkilötiedot
Syntynyt25. joulukuuta 1642
Woolsthorpe-by-Colsterworth, Lincolnshire, Englannin kuningaskunta
Kuollut20. maaliskuuta 1726 (83 vuotta)
Lontoo, Englanti, Ison-Britannian kuningaskunta
Kansalaisuus englantilainen
ArvonimiSir
Koulutus ja ura
Tutkinnot Cambridgen yliopisto (maisteri, 1668)
Väitöstyön ohjaaja Isaac Barrow[1][a]
Instituutti Cambridgen yliopisto, Royal Society
Oppilaat Roger Cotes, William Whiston[1]
Tutkimusalue fysiikka, tähtitiede, matematiikka, alkemia, luonnonfilosofia
Tunnetut työt mekaniikan peruslait
differentiaalilaskenta
  1. Barrow ei ollut ohjaaja, mutta hänellä arvellaan olleen suurin vaikutus Newtoniin. Cambridgen yliopistossa pystyi väittelemään tohtoriksi ensimmäisen kerran vuonna 1919.
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

Isaac Newton (juliaanisen kalenterin mukaan 25. joulukuuta 164220. maaliskuuta 1726, gregoriaanisen kalenterin mukaan 4. tammikuuta 1643 Woolsthorpe-by-Colsterworth31. maaliskuuta 1727 Lontoo)[2] oli englantilainen fyysikko, matemaatikko, tähtitieteilijä, alkemisti ja filosofi.[3] Newton loi perustan klassiselle mekaniikalle teoksessaan Philosophiæ Naturalis Principia Mathematica vuonna 1687. Principiassa Newton esitteli painovoima- ja liikelakinsa. Principiaa pidetään Keplerin 1600-luvun alussa aloittaman tieteellisen vallankumouksen kohokohtana. Newtonia pidetään Gottfried Leibnizin ohella differentiaali- ja integraalilaskennan keksijänä.

Newtonia pidetään myös modernin optiikan kehittäjänä. Hän huomasi, että valkoinen valo koostuu useista eri väreistä eli eri aallonpituuksista, jotka taittuvat eri tavalla prismassa ja synnyttävät spektrin. Hän myös ymmärsi, että spektri voitiin koota uudelleen valkoiseksi valoksi toisella prismalla. Newton loi empiirisen jäähtymislain sekä tutki äänen nopeutta. Newton keksi myös oman version peilikaukoputkesta huomattuaan linssien aiheuttavan väriaberraatiota, joka oli vältettävissä peileillä.

Newton toimi Englannin parlamentissa, joskaan ei ollut aktiivinen jäsen, sekä Englannin rahapajan Royal Mintin johtajana. Myöhempi tutkimus on osoittanut, että Newton oli vahvasti uskonnollinen ja hänellä oli laaja kokoelma okkultistisia kirjoituksia. Newton tutki myös alkemiaa.

  1. a b Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä MGP bio ei löytynyt
  2. Sir Isaac Newton
  3. Boyer, Carl B. & Merzbach, Uta C.: Tieteiden kuningatar – Matematiikan historia, osa II. (Luku 19) Suomentanut Kimmo Pietiläinen. Helsinki: Art House, 1994. ISBN 951-884-158-6

Developed by StudentB