Back نقد الإسلام Arabic نقد الاسلام ARZ Критика на исляма Bulgarian ইসলামের সমালোচনা Bengali/Bangla ڕەخنەگرتن لە ئیسلام CKB Kritika islámu Czech Kritik af islam Danish Islamkritik German Κριτική του Ισλάμ Greek Criticism of Islam English
Islamin kritiikki on islaminuskon sisältöön kohdistuvaa arvostelua.
Keskiajan Euroopassa islam tulkittiin epäjumalien palvonnaksi ja myöhemmin kerettiläiseksi harhaopiksi.[1] Islamin arvostelu oli yleensä pilkallista ja vääristelevää. Uuden ajan kynnyksellä islamin arvostelu sai moraalisia sävyjä. Bysantin keisari Manuel II Palaiologos (1391–1425) piti islamia väkivaltaisena ja vaarallisena oppina, samoin uskonpuhdistaja Martti Luther (1483–1546). Islamin arvostelu eettisin perustein yleistyi 1700-luvulla (filosofi David Hume). 1800-luvulla kritiikki laajeni koskemaan sen yhteiskunnallisia vaikutuksia (poliitikko Winston Churchill) sekä islaminuskon horjuvaa tiedollista pohjaa (arabisti Ignaz Goldziher).
Islamin kritiikki kohdistuu pääasiassa niihin islamin puoliin, joissa se poikkeaa länsimaisista arvoista. Islamia on arvosteltu varsinkin sen poliittisista päämääristä. Kriitikkojen mukaan islaminusko ei hyväksy länsimaista oikeusvaltiota, vaan vaatii yhteiskunnan perustaksi Jumalan lakia (šaria), jota vain islamilainen papisto (ulama) saa tulkita.
1900-luvulla keskustelu islamista on saanut uusia sävyjä, mikä on johtunut muslimien kasvaneesta maahanmuutosta länteen. On väitetty, että islamin kritiikkiä rajoittaa arkuus,[2] joka johtuu poliittisesta korrektiudesta ja kunnioituksesta muslimien tunteita kohtaan.[3] Samuel Huntingtonin mielestä läntistä kulttuuriperintöä ovat alkaneet uhata länteen muuttaneiden muslimien islamilaiset arvot.[4] Islam on toisaalta saanut myös arvovaltaisia puolustajia. Euroopan neuvoston rasismin ja suvaitsemattomuuden vastainen komissio ECRI katsoo, että islamia on virheellisesti pidetty uhkana länsimaille. Komission mukaan islamilla on päin vastoin ollut myönteinen vaikutus eurooppalaisten yhteiskuntien kehitykseen.[5]
Islamilla, kuten muillakin kirjallisilla uskonnoilla, on kolme tasoa: pyhät kirjoitukset, niiden virallinen tulkinta sekä tapa, jolla tavalliset muslimit tulkitsevat ja harjoittavat uskoaan.[6] Islamin kritiikki liikkuu kaikilla kolmella tasolla. Arvostelijat etsivät usein Koraanin jakeista kritiikin aihetta.[7] Asiantuntijat voivat pitää tällaista tapaa pinnallisena, sillä pyhät kirjoitukset eivät suoraan ilmaise uskon sisältöä. Kaikissa uskonnoissa siitä kertovat parhaiten uskonnon omat viralliseksi katsotut tulkinnat. Vaikka uskonoppineiden esittämät tulkinnat usein poikkeavat toisistaan, islamia pidetään muita uskontoja yhtenäisempänä oppina.[8]
- ↑ Jukka Korpela: Länsimaisen yhteiskunnan juurilla, s. 253. Gaudeamus, 2015.
- ↑ Hoyland, 2017, s. 232
- ↑ Ibn Warraq 2010, s. 250
- ↑ Huntington 2003, s. 389−392
- ↑ ECRI General Policy Recommendation No. 5 On Combating Intolerance and Discrimination against Muslims Adopted on 16 March 2000, s. 3 2000. European Commission against Racism and Intolerance (ECRI).
- ↑ Brown 2017, s. 99–113.
- ↑ esim. Harris 2007, s. 106–111
- ↑ Hämeen-Anttila 2015, s. 21