Iso-Britannia Great Britain |
|
---|---|
1707–1800 |
|
|
|
Valtiomuoto | perustuslaillinen monarkia |
Monarkki |
Anna (1707–1714) Yrjö I (1714–1727) Yrjö II (1727–1760) Yrjö III (1760–1800) [1] |
Pääministeri |
Robert Walpole (1721–1742) Spencer Compton (1742–1743) Thomas Pelham-Holles (1757–1762) William Pitt (1766–1768) Frederick North (1770–1782) William Pitt nuorempi (1783–1800) |
Pääkaupunki | Lontoo |
Pinta-ala | |
– yhteensä | 230 977 km² |
Väkiluku (1800) | 10 500 000 |
– väestötiheys | 45 / km² |
Viralliset kielet | englanti |
Kielet | korni, skotti, gaeli, norni, kymri |
Valuutta | Englannin punta |
Tunnuslause |
Dieu et mon droit (Englannissa) In My Defens God Me Defend (Skotlannissa) |
Kansallislaulu | ”God Save the Queen” / ”God Save the King” |
Edeltäjät |
Englannin kuningaskunta Skotlannin kuningaskunta |
Seuraaja | Ison-Britannian ja Irlannin yhdistynyt kuningaskunta |
Ison-Britannian kuningaskunta (engl. Kingdom of Great Britain), virallisesti Iso-Britannia (engl. Great Britain), oli Ison-Britannian saaren käsittänyt perustuslaillinen monarkia Länsi-Euroopassa vuodesta 1707 vuoteen 1800. Se muodostui, kun Englannin kuningaskunta ja Skotlannin kuningaskunta solmivat unionisopimuksen vuonna 1707. [2] Valtiota hallitsi uusi yhteinen parlamentti ja hallitus, jotka sijaitsivat Lontoon Westminsterissä. Kahdella kuningaskunnalla oli ollut sama hallitsija siitä lähtien, kun Skotlannin kuningas Jaakko VI kruunattiin Englannin kuningas Jaakko I:ksi vuonna 1603.
Kuningaskunnan motto oli Englannissa Dieu et mon droit, Skotlannissa In My Defens God Me Defend.
Vuonna 1800 Ison-Britannian kuningaskunta ja Irlannin kuningaskunta yhdistettiin unionilain perusteella, ja Ison-Britannian ja Irlannin yhdistynyt kuningaskunta muodostettiin virallisesti 1. tammikuuta 1801.