Jahve (hepr. יְהֹוָה, ilmaistaan joskus kreikkalaisperäisellä termillä Tetragrammi, ”nelikirjaiminen”) on muinaisten israelilaisten Jumala. Alun perin Jahvea luultavasti pidettiin yhtenä monista Lähi-idän jumalista, kunnes israelilaiset alkoivat palvoa häntä muiden jumalien sijasta. [1] Myöhemmin israelilaisten uskonto kehittyi monoteistiseksi juutalaisuudeksi, eli muiden jumalien olemassaolo kiellettiin. Viimeistään Babylonin vankeuden aikana juutalaiset alkoivat nähdä Jahven koko maailman ainoana Jumalana, joka on luonut koko maailman ja hallitsi kaikkia kansoja.
Jahven pohjalta muodostuivat juutalaisuuden lisäksi myös muiden vanhaa seemiläistä kulttuuriperimää olevien yksijumalaisten uskontojen, kuten kristinuskon ja islamin, jumalkäsitykset. Nykyajan juutalaiset eivät käytä nimeä Jahve.[2]