Jalokaasut ovat alkuaineita, joilla on uloimmalla elektronikuorellaan täysi oktetti, pois lukien helium, jonka ainoalle elektronikuorelle sopii vain kaksi elektronia.[1][2] Elektronirakenteensa vuoksi ne eivät osallistu helposti kemiallisiin reaktioihin,[1] ja ovat hajuttomia, palamattomia, mauttomia inerttejä kaasuja.[2] Jaksollisessa järjestelmässä jalokaasut muodostavat ryhmän 18 (pääryhmä VIII), ja ne ovat taulukon äärimmäisessä oikeanpuoleisessa sarakkeessa.[3][2] Jalokaasut ovat helium, neon, argon, krypton, ksenon, radon[4] sekä keinotekoinen oganesson.[2][5][6]
- ↑ a b Wallenius, Jarmo: Jalokaasujen kielletyt leikit. Kemia – lehti, 2012, nro 4/2012. Kempulssi Oy. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 22.03.2018. (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b c d Schrobilgen, Gary J.: Noble gas Encyclopædia Britannica. Viitattu 22.03.2018.
- ↑ 4.2 Halogeenit ja jalokaasut Internetix – Otavan Opisto. 2015. Viitattu 22.03.2018.
- ↑ Wallenius, Jarmo: Jalokaasujen kielletyt leikit. Kemia – lehti, 2012, nro 4/2012. Kempulssi Oy. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 22.03.2018. (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Oganesson Encyclopædia Britannica. Viitattu 22.03.2018.
- ↑ Sharp, Tim: Facts About Oganesson (Element 118) Live Science. 1.12.2016. Viitattu 22.03.2018.