Back Djihad Afrikaans Alchihad AN جهاد Arabic جهاد ARZ জিহাদ Assamese Yihad AST Cihad Azerbaijani جیهاد AZB Йыһат (ғазауат) Bashkir Jihad BCL

Jihad

Islamin viisi peruspilaria
Koraani
Kirjoitukset
Islamin suuntaukset
Kulttuuri ja yhteiskunta
Muuta aiheeseen littyvää

Jihad [jihad t. džihad][1] (myös džihad tai dhihad[2], arab. جهاد‎, jihād) tarkoittaa Pyhää sotaa, jota käydään ei-muslimeita vastaan.[3] Islamilaisen selityksen mukaan sana on johdettu termistä mujahada, joka merkitsee sodankäyntiä uskonnon puolesta.[4]

Uskonsodan käsite ilmestyi islamiin 800-luvun alussa, jolloin kalifi al-Mamun nousi valtaan ja ensimmäiset islamista kertovat tekstit julkaistiin.[5] Profeetta Muhammedin elämäkerrasta, joka perustuu Ibn Ishaqin teokseen 760-luvulta, valtaosa kertoo Muhammedin sotaretkistä, joita oli yhteensä 65.[6] Se osoitti jihadin suurta merkitystä varhaisessa islamissa, missä sen tuloksena nähtiin islamilaisen suurvallan nopea syntyminen.[7] Ibn Ishaqin (k. 767) teos tekee selväksi, ettei maailmassa ollut mitään parempaa kuin taistella islamin, Jumalan ja hänen lähettiläänsä puolesta. [8] Muhammedin elämäkerran kirjoittanut arabisti Hans Jansen on arvellut, että Ibn Ishaqin elämäkerran sotaisa painotus kertoi siitä, että tarinat oli pääosin koottu arabikalifaatin sotilasleireistä.[8] Tähän viittaa myös Ibn Ishaqin oma biografia. Myöhemmin 800-luvulla julkaistuissa haditheissa jihad on esillä varsinkin kokoelmassa Sahih al-Bukhari. [9][10][11]

Muhammedin ja "neljän oikeaan johdetun kalifin" sotaretket islamin kulta-ajalla liitettiin uskonnolliseen perusteluun, joka teki ne oikeutetuiksi ja lupasi niihin osallistujille suoran pääsyn Paratiisiin.[12] Islamilaisessa perinteessä maailma on jaettu islamin alueeseen (dar al-islam) ja sodan alueeseen (dar al-harb). Jälkimmäinen tarkoittaa kaikkia niitä maita, jotka eivät ole alistuneet islamilaiseen lakiin vaikka kutsu (da'wa) on esitetty. Islam rauhan uskontona tarkoittaa, että muslimit tarpeellista väkivaltaa käyttäen kukistavat ”sodan alueen”. [13] islamilaisen valtion päämiehen eli kalifin velvollisuus on käydä sotaa tällaisia maita vastaan.[14] Rauha tulee, kun uskottomat on alistettu, ja he maksavat veroa muslimeille.[15][16][17] Historiallisesti islamilaisen valtion sodankäynti on aina ymmärretty jihadiksi eli sodaksi uskonnon puolesta. Sodat saattoivat olla valloitusyrityksiä tai pelkästään ryöstöretkiä, joissa tavoiteltiin sotasaalista.[18] Modernit jihadistijärjestöt kuten Isis käyvät jihadia hyökkäyssotana, jonka tavoitteena on islamilaisen kalifaatin perustaminen.

800-luvulta alkaen kootuissa hadith -kokoelmissa alkoi esiintyä myös jihad -käsitteen metaforinen käyttö. Sellainen oli "naisten jihad ", joka tarkoitti osallistumista pyhiinvaellukseen.[19] Suufilaisten uskonoppineiden keskuudessa syntyi jo 800-luvulla metafora "sisäisestä jihadista", joka oli taistelua ihmisen alempaa minää (nasf) vastaan.[20] Metaforaa "sisäisestä" tai "suuremmasta" jihadista yksilön henkisenä kamppailuna kehitti edelleen suufilainen mystikkofilosofi Al-Ghazali 1000-luvulla. Se ei tällöin tarkoittanut vain rauhanomaista toimintaa vaan saattoi yhtä hyvin liittyä sotilaallisen mielenlaadun kehittämiseen. [21] Keskiaikainen šariakäsikirja 1300-luvulta, Reliance of the Traveller, tuntee kuitenkin vain sotilaallisen jihadin.[4] Psykologinen "suurempi" jihad onkin noussut etualalle vasta nykyaikana. Jotkut uskonoppineet pitävät edelleen sitä epäaitona ja ymmärtävät jihadin aina pyhänä sotana.[22][10]

Nykyaikana rauhanomaisempaan islamin tulkintaan sitoutuneet oppineet katsovat, että aseellinen jihad on oikeutettua vain puolustussotana, ja esimerkiksi ryöstöretket ovat islamin vastaisia.[23][24] Suomalainen arabisti Jaakko Hämeen-Anttila on pitänyt islamia aina vahvasti rauhan uskontona.[25] Suhteessa jihadin tulkintaan islam on monimuotoinen ja sisältää vastakkaisia näkemyksiä.

  1. ↑ Iso sivistyssanakirja, WSOY 2008
  2. ↑ Pienehkö sivistyssanakirja, j-alkuiset sanat www.jkorpela.fi. Viitattu 5.4.2024.
  3. ↑ Translation and Meaning of جهاد Almaany English Arabic Dictionary.
  4. ↑ a b Ahmad ibn Naqib al-Misri: Reliance of the Traveller (Umdat al-Salik), s. 599 o9.0. amana publications, n. 1386 / 2017.
  5. ↑ Cook. D.: Understanding jihad, s. 35. University of California Press, 2005.
  6. ↑ Ibn Hisham, 1999; Ibn Ishaq, 1955
  7. ↑ David Cook, 2005, s. 13
  8. ↑ a b Jansen. H.: Mohammed. Eine Biographie, s. 20. Verlag C.H. Beck, 2008.
  9. ↑ The Hadith of the Prophet Muhammad (صلى الله عليه و سلم) at your fingertips Search Results: jihad. sunnah.com.
  10. ↑ a b Diane Morgan: Essential Islam: A Comprehensive Guide to Belief and Practice, s. 87−88. Santa Barbara: ABC-CLIO, 2010. ISBN 0-313-36025-1
  11. ↑ `Abdul-`Aziz ibn Baz: Hadiths on the Merits of Jihad OnIslam.net. Viitattu 10.8.2014.
  12. ↑ Javier Albarrán: [https://www.middleeastmedievalists.com/wp-content/uploads/2018/11/UW-26-Albarran.pdf The Jihād of the Caliphs and the First Battles of Islam: Memory, Legitimization and Holy War, from Cordoba to Tinmal] Al-ʿUṣūr al-Wusṭā 26: 113-150. 2018.
  13. ↑ Reliance of the Traveller, 2017, s. 602 (o9.8) ja 946 (w4.5)
  14. ↑ Goldziher, Ignaz: Introduction to Islamic Theology and Law, s. 102. Princeton University Press, Princeton, NJ, 1981.
  15. ↑ Reliance of the Traveller, 2017, s. 602 (o9.8)
  16. ↑ Sayyid Qutb: Was Islam spread by the sword? Islam Question and Answer. 31.7.2003. (englanniksi)
  17. ↑ Muslimiveljeskunnan pääteoreetikko Sayyid Qutb tiivisti asian seuraavasti: ”Kyllä, se on rauhan uskonto, mutta siinä mielessä, että islam pelastaa ihmiskunnan palvomasta ketään muuta kuin Allahia ja alistaa kaikki kansat Jumalan määräysvaltaan.”
  18. ↑ Collins, R.: Caliphs and Kings. Spain, 796-1031. Wiley, 2014.
  19. ↑ Sahih al-Bukhari, Vol. 4, Book 52, Hadith 127: Fighting for the Cause of Allah (Jihaad) The Hadith of the Prophet Muhammad (صلى الله عليه و سلم) at your fingertips. sunnah.com.
  20. ↑ Cook, 2005, 35
  21. ↑ Cook, 2005, 37; Hämeen-Anttila, 2012, s. 97
  22. ↑ The Greater Jihad controversy 2009. BBC Religions. Viitattu 10.8.2014.
  23. ↑ Majid Khadduri: The Law of War and Peace, s. s. 36 a.. Määritä julkaisija!
  24. ↑ Ahmed Al-Dawoody.: The Islamic Law of War: Justifications and Regulations, s. 80. Palgrave Macmillan, 2011.
  25. ↑ Jaakko Hämeen-Anttila: Islamin käsikirja, s. 158. Otava, 2012.

Developed by StudentB