Joen uoma

Vesi ympäristössä

Vettä tutkivat tieteet

Hydrobiologia
Limnologia
Meritiede

Aiheeseen liittyvää

Hulevesi
Rehevöityminen
Sedimentti
Valuma-alue
Vesimuodostuma
Vesistö

Joet ja järvet

Joen uoma
Järvityyppi
Koski
Suisto
Suolajärvi

Meret

El Niño
Merivirta
Trooppinen hirmumyrsky

• n
• k
• m

Joen uoma tai jokiuoma on joen osa, jossa vesi virtaa normaalin vedenkorkeuden aikana. Uomaa rajaa molemminpuolin ranta. Uoman vasemmaksi rannaksi kutsutaan rantaa, joka on vasemmalla puolen joen virtaussuuntaan nähden eli alavirtaan katsottaessa, ja oikeaksi rannaksi rantaa, joka on oikealla puolella^lähde?. Nimityskäytäntö^selvennä on päinvastainen kuin lateraaliviitoitusjärjestelmässä, jossa vasen ja oikea katsotaan ylävirtaan päin.

Jokiuomat voidaan jakaa tyypiltään kolmeen eri luokkaan. Suoria uomia on etenkin jokien yläjuoksulla, jossa on voimakas virtaus. Suorassa uomassa eroosio on hyvin voimakasta. Meanderoiva joki on sellainen, jonka uoma mutkittelee huomattavasti. Meanderoiva uoman määritelmän mukaan uomaan vedetty viiva on 1,5 kertaa pidempi kuin päätepisteiden väliin vedetty suora viiva. Tällaisia jokiuomia syntyy laaksoihin, joissa on hienoa sedimenttiä. Palmikkojokia syntyy alueille, joiden korkokuva on matala, ja joissa joki kuljettaa runsaasti irtoainesta mukanaan. Palmikkojoki muodostuu useista rinnakkaisista uomista, jotka muuttavat paikkaa, erkanevat ja liittyvät toisiinsa uudestaan.^[1]

Uoman muotoon vaikuttaa maaperä, jolla joki virtaa. Pääsääntöisesti hienorakeisessa tai saviperäisessä maastossa uomasta tulee jyrkkärinteinen, kun karkeassa maaperässä, kuten soralla, uomasta tulee loivarinteinen. Maaperä vaikuttaa myös uoman leveyteen. Lisäksi tavallisesti uoma on leveämpi alajuoksultaan.^[2] Uoma voidaan jakaa virtapaikkoihin ja suvantoihin. Veden mukana kulkeva kiintoaines kasautuu etenkin suvantopaikkoihin. Aine kasaantuu särkiksi uoman rannoille tai keskelle uomaa, jonne voi syntyä myös pysyvämpiä saaria.^[3]

Tulviessaan joki levittäytyy normaalin uomansa ympäristöön tulvatasangolle.

1. ↑ Jokiuoman muodostuminen Ymparisto.fi. 15.6.2011. Valtion ympäristöhallinto. Arkistoitu 24.5.2012. Viitattu 20.1.2020.
2. ↑ Joen rakenne, sisältö ja merkitys, s. 21
3. ↑ Kiintoaineen kasautumisympäristöt Ymparisto.fi. 29.4.2004. Valtion ympäristöhallinto. Viitattu 10.3.2010.^{[vanhentunut linkki]}