Johannes Brahms | |
---|---|
Brahms vuonna 1889 |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 7. toukokuuta 1833 Hampuri |
Kuollut | 3. huhtikuuta 1897 (63 vuotta) Wien |
Ammatti | säveltäjä |
Muusikko | |
Tyylilajit | taidemusiikki |
Soittimet | piano, sello ja käyrätorvi |
Nimikirjoitus |
|
Aiheesta muualla | |
Brahms-institut | |
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
Johannes Brahms (7. toukokuuta 1833 Hampuri – 3. huhtikuuta 1897 Wien) oli saksalainen klassisen musiikin säveltäjä, joka edusti tyylillisesti romantiikkaa. Häntä pidetään yhtenä suurimmista koskaan eläneistä säveltäjistä; ”kolme suurta B:tä” ovat Bach, Brahms ja Beethoven. Hän sävelsi sinfonioita, konserttoja, kamarimusiikkia, pianokappaleita, kuoroteoksia ja yli 200 laulua.[1][2]
Brahms luokiteltiin omana aikanaan saksalaisen musiikin konservatiivisen leirin edustajaksi, mutta hän loi hyvin omaperäisen tyylinsä, josta on myöhemmin löydetty paljon edistyksellisenä pidettyjä elementtejä. Sävellystekniikkansa Brahms pohjasi barokkiin ja klassismiin mutta omaksui romantiikan musiikin suurellisuuden ja kehitti myös aikansa sävelkielen soinnutusta ja melodisuutta.
Brahmsin neljä sinfoniaa kuuluvat klassisen musiikin arvostetuimpiin teoksiin. Samanlaisessa asemassa ovat hänen viulukonserttonsa sekä kaksi suuren mittakaavan mukaan sävellettyä pianokonserttoa. Brahmsin Saksankielinen sielunmessu on kaikkien aikojen pidetyimpiä kuoroteoksia ja se teki hänestä yhden 1800-luvun suosituimmista säveltäjistä. Kamarimusiikkia edustavista teoksista klarinettikvintetto on tunnetuin, muita ovat esimerkiksi pianokvartetot ja -kvintetto. Näiden teostyyppien lisäksi Brahmsin alkusoittoja, säestyksetöntä kuoromusiikkia, liedejä sekä soolopianoteoksia esitetään yhä laajalti. Pianovirtuoosina Brahms esitti usein itse ensimmäisenä omat pianoteoksensa.