Josef Jungmann | |
---|---|
Antonín Machekin maalauksessa Josef Jungmann vuonna 1833. |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 1773 |
Kuollut | 1847 (73–74 vuotta) |
Ammatti | kirjailija |
Kirjailija | |
Tuotannon kieli | tšekki |
Nimikirjoitus |
|
Aiheesta muualla | |
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Josef Jungmann (1773–1847) oli tšekkiläinen kielentutkija ja kirjailija. Hän oli maaorjan poika. Hän harjoitti Prahan yliopistossa filosofian ja lakitieteen opintoja, aloitti 1799 lukionopettajana Leitmeritzissä ja 1815 Prahassa. Hän on Josef Dobrovskýn aloittaman kansallisen työn jatkaja, kirjakielen ja tšekinkielisen kirjallisuuden huomattavimpia uudistajia.[1]
Laajalti sivistyneenä miehenä, joka oli saanut henkisen kasvatuksensa Voltairen ja muiden valistusfilosofien kirjoista, Jungmann vaati, että tšekkiläisen kirjallisuuden tuli tyydyttää korkeampiakin tarpeita kuin vain kansansivistyksen alkeita. Sitä varten hän käänsi äidinkielelleen eurooppalaisen kirjallisuuden parhaimpia teoksia ja kehitti tšekin kirjakieltä lainaamalla toisista slaavilaisista kielistä ja sepittämällä itse uusia sanoja.[1]
Jungmannin käännös John Miltonin Kadotetusta paratiisista (1811) ja Chateaubriandin Atalasta (1805) ja Goethen Herman ja Doroteasta (1841) olivat kauan tšekin kirjakielen mallina. Vakaannuttaakseen kirjakieltä hän julkaisi runous- ja tyyliopin ynnä siihen kuuluvan lukukirjan Slovesnost, 1820).[1]
Jungmannin pääteos on kuitenkin laaja tšekkiläis-saksalainen sanakirja (Slovník jazyka českého, 1835–1839). Tärkeä aikoinaan oli myöskin hänen tšekin kielen ja kirjallisuuden historiansa. Yhdessä Jan Svatopluk Preslin kanssa hän 1821 perusti ensimmäisen tšekinkielisen tieteellisen aikakauskirjan Krok.[1]
Vuonna 1818 Jungmann oli mukana perustamassa Böömiläistä museota ja 1830 hän yhdessä František Palackýn kanssa perusti sen yhteyteen Matice česká -nimisen seuran. Näiden laitosten tehtävät tšekkiläisten sivistyselämässä ovat olleet melkein samat kuin Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Suomessa. Jungmannin muistelmat julkaistiin 1871. Hänen pienemmät teoksensa ilmestyivät koottuina 1869–1873. Hänelle pystytettiin 1878 muistopatsas Prahaan.[1]