Joseph Priestley

Joseph Priestley (1733–1804) oli englantilainen pappi, kemisti, luonnonfilosofi ja psykologi. Kemistinä hän tutki varsinkin kaasuja. Vuonna 1774 hän sai elohopeaoksidia kuumentamalla valmistetuksi puhdasta happea ja tutki sen ominaisuuksia. Muutamaa vuotta myöhemmin hän havaitsi myös, että "sitoutunutta ilmaa" (hiilidioksidia) sisältävässä vedessä kasvit tuottivat sitä.^[1] Jo sitä ennen hän oli todennut, että "sitoutunut ilma" ei ylläpitänyt palamista eikä hengitystä, mutta sitä sisältäneessä säiliössä hiiret pysyivät kauemmin hengissä, jos siellä pidettiin myös kasveja.^[2]

Joseph Priestley ei ollut ensimmäinen joka löysi hapen; ruotsalainen Carl Scheele oli eristänyt sen jo aiemmin, mutta Priestley julkaisi tulokset ennen Scheeleä.^[3]

Vaikka Priestely eristi hapen, hän pysyi vallalla olleen flogiston-teorian kannattajana. Hän nimitti happea "deflogistoituneeksi ilmaksi". Hänen mukaansa se erosi tavallisesta ilmasta siten, ettei se sisältänyt flogistonia, minkä vuoksi se pystyi sitomaan sitä palavista aineista tavallista ilmaa tehokkaammin.^[4]

Priestley eristi myös muita kaasuja, jotka nykyään tunnetaan nimillä typpioksidi, typpioksiduuli eli ilokaasu ja hiilimonoksidi.^[5]

Priestley oli Lunar societyn keskeisiä henkilöitä.^[6]

1. ↑ John Hudson: Suurin tiede – kemian historia, s. 92–95. Suomentanut Kimmo Pietiläinen. Art House, 2002. ISBN 951-884-346-5
2. ↑ A. G. Morton: Kasvitieteen historia, s. 258–259. Suomentanut Johannes Enroth, Ilkka Kukkonen. Gaudeamus, 1999. ISBN 951-662-756-0
3. ↑ Tieteen kuvalehti Historia 14/2014, s.74
4. ↑ Hudson, s. 94
5. ↑ Hudson, s. 91
6. ↑ The Lunar Society of Birmingham Notes and Records of the Royal Society of London.