Josif Stalin

Josif Stalin
Иосиф Сталин (venäjäksi) იოსებ სტალინი (georgiaksi)
Stalin vuonna 1943.
Neuvostoliiton kommunistisen puolueen 1. pääsihteeri
3. huhtikuuta 1922 – 5. maaliskuuta 1953
Seuraaja	Georgi Malenkov
Neuvostoliiton ministerineuvoston puheenjohtaja
6. toukokuuta 1941 – 5. maaliskuuta 1953 kansankomissaarineuvoston puheenjohtaja 6. toukokuuta 1941 – 15. maaliskuuta 1946
Edeltäjä	Vjatšeslav Molotov
Seuraaja	Georgi Malenkov
Henkilötiedot
Koko nimi	Josif Vissarionovitš Stalin
Syntynyt	Josif Vissarionovitš Džugašvili 18. joulukuuta 1878 Gori, Tbilisin kuvernementti, Venäjä (nykyään Georgia)
Kuollut	5. maaliskuuta 1953 (74 vuotta) Moskova, Venäjän SFNT, Neuvostoliitto
Arvonimi	Generalissimo[1]
Puoliso	Jekaterina Svanidze (aviol. 1906–1907) (kuolemaansa) 1 lapsi Nadežda Allilujeva (aviol. 24.03 1919 – 8.11 1932) (kuolemaansa) 2 lasta
Tiedot
Puolue	Neuvostoliiton kommunistinen puolue
Nimikirjoitus
Sotilaspalvelus
Palvelusmaa(t)	Neuvostoliitto
Puolustushaara	Neuvostoliiton asevoimat
Palvelusvuodet	1943–1953
Sotilasarvo	marsalkka (1943–1945) generalissimo (1945–1953)
Taistelut ja sodat	Venäjän sisällissota, toinen maailmansota
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Josif Vissarionovitš Džugašvili^[a], vallankumousnimeltään Josif Stalin,^[b] (18. joulukuuta (J 6. joulukuuta) 1878 Gori, Venäjän keisarikunta – 5. maaliskuuta 1953 Moskova, Neuvostoliitto) oli bolševikkivallankumouksellinen ja Neuvostoliiton kommunistisen puolueen (NKP) ensimmäinen pääsihteeri vuosina 1922–1953. Vaikka Stalin ei koskaan ollut Neuvostoliiton muodollinen valtionpäämies, hän hallitsi maata diktaattorina 1930-luvulta kuolemaansa saakka. Vuodesta 1941 hän oli samalla Neuvostoliiton hallituksen johtaja eli pääministeri.

Stalin syntyi nykyisessä Georgiassa, ja hänen äidinkielensä oli georgia. Hän kohosi bolševikkipuolueen keskuskomiteaan ennen Venäjän vallankumousta ja toimi kansallisuusasiain kansankomissaarina Vladimir Leninin johtamassa ensimmäisessä neuvostohallituksessa vuosina 1917–1923. Venäjän sisällissodan aikana Stalin toimi sekä poliittisena että sotilaallisena komentajana.

Leninin kuolemaa seuranneen valtataistelun alussa Lev Trotskin kilpailijat Grigori Zinovjev ja Lev Kamenev liittoutuivat Stalinin kanssa estääkseen Trotskin nousun Leninin seuraajaksi. Trotskin syrjäyttämisen jälkeen Stalin liittoutui Nikolai Buharinin ja puolueen oikeiston kanssa Zinovjevia ja Kamenevia vastaan. Tämän jälkeen Stalin kävi Buharinia vastaan ja kukisti myös puolueen oikeisto-opposition.^[2] Stalinin valta-asemasta tuli kiistaton viimeistään 1930-luvun suurten puhdistusten myötä.^[3]

Stalinin valtakautta leimasivat suuret yhteiskunnalliset mullistukset, kuten maatalouden kollektivisointi ja raskaan teollisuuden rakentaminen. Poliittisten tavoitteidensa ajamiseksi Stalin turvautui valtioterroriin, pani toimeen vähemmistökansallisuuksien pakkosiirtoja, lähetti poliittisiksi vangeiksi tuomittuja ihmisiä pakkotyöhön ja perusti gulag-järjestelmän. Nopea teollistuminen sekä pääomien kerryttäminen viljanviennillä aiheuttivat Neuvostoliitossa valtavan nälänhädän, jossa kuoli miljoonia ihmisiä. Myös terrori vaati miljoonia uhreja. Stalinismille ominainen piirre olikin väkivallan ja sortotoimien kohdistuminen vääränlaisina pidettyihin omiin kansalaisiin.

Toisen maailmansodan alkuvaiheessa Neuvostoliitto liitti itseensä läntisille naapureilleen kuuluneita alueita joko painostamalla tai valloitussotien avulla. Saksa hyökkäsi Neuvostoliittoon vuonna 1941, jolloin Stalin julisti alkaneeksi ”suuren isänmaallisen sodan”. Neljä vuotta kestäneiden taisteluiden aikana Neuvostoliitto kärsi valtavia aineellisia ja ihmishenkien menetyksiä mutta löi lopulta vihollisensa. Toisessa maailmansodassa saavutetun voiton myötä Stalinista tuli kansallissankari ja Neuvostoliitosta supervalta, joka kilpaili Yhdysvaltojen kanssa maailmanlaajuisesta vaikutusvallasta, mikä johti kylmään sotaan. Neuvostoliiton lisäksi myös suuret alueet Itä-Euroopassa ja itäisessä Keski-Euroopassa sekä Kaukoidässä joutuivat Stalinin vallan piiriin.

Stalinin valtakausi päättyi hänen kuolemaansa vuonna 1953, minkä jälkeen valtaa hajautettiin ja Neuvostoliiton uusi johto aloitti uudistukset, joilla pyrittiin lisäämään kansalaisvapauksia ja parantamaan elintasoa. Pääpiirteissään Stalinin luoma järjestelmä pysyi kuitenkin muuttumattomana Neuvostoliiton hajoamiseen vuonna 1991 saakka. Nyky-Venäjällä Stalin nauttii suurta arvostusta.

1. ↑ The victorious Generalissimus The Personality Cult of Stalin in Soviet Posters, 1929–1953. Australian National University. Viitattu 15.2.2021. (englanniksi)
2. ↑ Stalin’s Rise to Power, 1924–29 assets.cambridge.org.
3. ↑ Tuominen, 1957, s. 165, 174

Viittausvirhe: <ref>-elementit löytyivät ryhmälle nimeltä ”lower-alpha”, mutta vastaavaa <references group="lower-alpha"/>-elementtiä ei löytynyt