Back قوس (موسيقى) Arabic Смычок Byelorussian Лък (музика) Bulgarian Gwareg (sonerezh) Breton Arquet Catalan Smyčec Czech Bwa (cerddoriaeth) Welsh Bue (musik) Danish Bogen (Streichinstrument) German Δοξάρι Greek

Jousi (musiikki)

Tämä artikkeli käsittelee soittovälinettä. Muunlaisista jousista katso jousi (täsmennyssivu).
 Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Tarkennus: Artikkelin tulisi käsitellä laajemmin erilaisia jousia, kuten ranskalainen ja saksalainen jousi. Nykyisin vähemmän käytettyjä on myös lukuisia muita.
Sellon ranskalainen jousi.

Jousi on puusta, hiilikuidusta tai lasikuidusta tehty jousisoitinten soittoväline, jonka kaareen on kiinnitetty hevosen häntäjouhia.[1] Kun jousta liikutetaan soittimen kieltä vasten, kitka saa kielen värähtelemään ja syntyy ääntä. Jouhiin laitetaan hartsia, jotta syntyisi enemmän kitkaa. Jousitekniikoita vaihtelemalla saadaan erilaisia sävyjä ja sointeja.[1][2]

Jousten muodot ja koot vaihtelevat, mutta kaikissa on kaari ja jännitetyt jouhet. Jousen osat ovat tanko, jouhet, frossi ja ruuvi. Tanko tehdään yleensä pernambuco tai brasil-puusta, mutta nykyään on käytetty myös syntettisiä lasi- ja hiilikuitujakin. Tangon osiin kuuluvat myös nahka ja lanka jolla varmistetaan hyvä ote, mutta niistä on apua myös jousen tasapainoituksessa. Jouhia kiristetään vääntämällä ruuvinuppia, joka liikuttaa frossin (jousen tyvipään) mekanismia saaden jouhet kiristymään. Jouhina käytetään viuluissa ja selloissa valkoisia uroshevosen häntäjouhia. Mustat jouhet ovat karkeampia ja niitä käytetään bassoihin ja raskaampaan sellonsoittoon. Jouhet kiinnitetään jousen mollemmista päistä puukiilolla joilla saadaan ne sopivasti jännittymään. Frossi on yleensä rakennettu eebenpuusta, kilpikonnankuoresta tai norsunluusta.[1]

Historiallisesti jousella on soitettu monia soittimia, kuten viulua, alttoviulua, selloa ja kontrabassoa.[2] Vanhoista soittimista nykypäivänä käytetään esimerkiksi suomalaisessa kansanmusiikissa jouhikkoa,[3] ruotsalaisessa kansanmusiikissa avainviulua[4] ja barokkiorkestereissa viola da gambaa.[5] Uudessa musiikissa jousella soitetaan joskus myös eräitä lyömäsoittimia.[6] Jousella voidaan soittaa myös sahaa.[7]

  • Viulun ranskalaisen jousen osat, ruuvi (screw), nahka ja lanka (pad), tanko (stick), frossi (frog) ja jouhet (hair).
    Viulun ranskalaisen jousen osat, ruuvi (screw), nahka ja lanka (pad), tanko (stick), frossi (frog) ja jouhet (hair).
  • Joseph Alfred Lamyn tekemän jousen frossi.
    Joseph Alfred Lamyn tekemän jousen frossi.
  • Jousihartsia, johon on hangattu jousen jouhia.
    Jousihartsia, johon on hangattu jousen jouhia.
  • Ranskalainen (yllä) ja saksalainen kontrabasson jousi.
  1. ↑ a b c Mistä viulun jousi koostuu? How Violins OY. 16.11.2017. Viitattu 23.06.2018.
  2. ↑ a b Hildén, Sakari: Musiikkitieto / perustaso, soitinoppi, 2. osa (lyömä-, kieli- ja jousisoittimet) Soitinoppi. Arkistoitu 23.6.2018. Viitattu 23.06.2018.
  3. ↑ Jouhikko Etno.net. Sibelius-Akatemia. Viitattu 23.06.2018.
  4. ↑ Holopainen, Heini & Paavola, Raila: Saana Kujala tempautui avainviulun soittoon Yle - Kulttuuri. 15.7.2013. Viitattu 23.06.2018.
  5. ↑ Perkkiö, Tanja: Gambisti tulkitsee menneisyyttä: "1600-luvulta ovat säilyneet vain parhaat kappaleet" Yle - Kulttuuri. 25.12.2015. Viitattu 23.06.2018.
  6. ↑ Lyömäsoittmet - Patarummut Soitinesittelyt. 2006. Sibelius-Akatemia. Arkistoitu 23.6.2018. Viitattu 23.06.2018.
  7. ↑ Saha soikoon - Sahansoitto Suomen Sahansoittajat ry. Viitattu 23.06.2018.

Developed by StudentB