Julkinen sosiologia on sosiologian ala, jossa teoreettinen ymmärrys yhdistetään käytännön toimintaan.
Julkisen sosiologian käsite nousi keskusteluun Yhdysvaltojen sosiologisen yhdistyksen kokouksessa vuonna 1988. Yhdistyksen silloinen puheenjohtaja Herbert Gans pohti esitelmässään sosiologien julkista tehtävää. Hän esitti, että sosiologien olisi tutkittava tavallisten ihmisten kannalta tärkeitä kysymyksiä (esimerkiksi elämäntavoista, perheestä, taloudesta ja terveydestä) ja ajankohtaiskysymyksiä (tätä tutkimusta hän nimitti "palokuntatutkimukseksi") unohtamatta sosiaalista kritiikkiä. Näitä kysymyksiä tutkivia olisi hänen mukaansa luontevaa kutsua julkisiksi sosiologeiksi. Esimerkeiksi julkisista sosiologeista Gans nimesi David Riesmanin (The Lonely Crowd, 1950) ja Robert Bellahin (Habits of the Heart, 1985). [1]
Julkisen sosiologian kehittämiseksi sosiologien olisi Gansin mukaan keskityttävä entistä enemmän suurta yleisöä kiinnostaviin kysymyksiin, kuten elämäntapoja, perhettä, taloutta tai terveyttä koskevaan tutkimukseen sekä ajankohtaisaiheisiin. Heidän olisi opetettava opiskelijoilleen yhteiskunnallisten ilmiöiden sosiologista analyysia eikä vain sosiologisia käsitteitä. Sosiologeiksi olisi palkattava henkilöitä, jotka osaavat kirjoittaa monille yleisöille ja heidän olisi uskallettava harjoittaa omaan osaamiseensa perustuvaa yhteiskuntakritiikkiä. Lisäksi sosiologien olisi rohjettava olla kanssakäymisissä toimittajien kanssa ja saatava äänensä kuuluviin mediassa.[2]