Kaasunaamari

Humboldtin kaasunaamari
Kaasunaamareilla varustautuneita australialaisjoukkoja Ypresissä Belgiassa 27. syyskuuta 1917.

Kaasunaamari on kasvot peittävä suojavaruste. Sen tarkoitus on suojata kasvoja ja hengitysteitä saasteilta ja myrkyiltä. Kaikki kaasunaamarit peittävät nenän ja suun, jotkin suojaavat myös silmiä.

Kaasunaamari eroaa varsinaisista hengityslaitteista siten, että siinä ei ole erillistä ilmavarastoa. Kaasunaamari puhdistaa ulkopuolella olevan myrkyllisen ilman hengityskelpoiseksi. Tähän käytetään kolmea keinoa: suodatusta, keräämistä ja aktiivista neutralointia.

Kaasunaamareita käytetään mellakantorjunnassa ärsyttäviä agensseja (esim. CS tai OC) vastaan. Naamareita käytetään myös tiloissa jossa on vaarallisia ilmateitse meneviä aineita, kuten asbestia. Toisaalta naamareissa on käytetty asbestia.

Perinteiset toisen maailmansodan ja kylmän sodan aikaiset kaasunaamarit käyttivät pyöreitä linssejä, sillä käytettävissä oleva materiaali oli lasia, joka on herkästi rikki menevää, joten linssien täytyi olla pieniä ja lasien paksuja kestääkseen.

Ensimmäisen kaasunaamarin kehitti Alexander von Humboldt vuonna 1799 Preussin kaivosmiesten apuvälineeksi.


Developed by StudentB